4. elokuuta 2014

Karmen Dălite - Eukkopahanen palveluksessanne

Esittelen jokaisen nuken erikseen ja kerron heidän tarinansa. Aloitan ensimmäisellä linnaan tehdyllä nukella Karmen Dălitella. Nautinnollisia lukuhetkiä! :) 




Karmen on vanha. Hän ei puhu. Hän liikkuu hitaasti ja vaikeasti, selkä on kumarassa ja reuma vääntää jo entisestään epämuodostuneita lyhyitä käsitynkiä. Sanalla sanoen Karmen on ruma. Vinot ja melkein umpeen muurautuneet ja tulehtuneet silmät näkevät hädintuskin mitään. Hänen jalat ovat turvoksissa heikon verenkierron vuoksi ja kynsisienen haistaa jo kaukaa.

Tämä hiljainen eukko on apulaisena kellarikerroksen kidutushuoneessa, tyrmässä sekä laboratorio/toimenpidehuoneessa. Hän tuo kuuliaisesti tarvittavat instrumentit, vie amputoidut aivot säilöttäväksi tai huolehtii polttouunin tuottamista tuhkista. Mitä ikinä tarvitsee tehdä, Karmen tekee sen mutisematta sillä kaikkea mitä apulaiselta tarvitaan, Karmenella on sitä. Vaikka hän onkin liikkeiltään hidas, hänen herttaisesta, hampaattomasta hymystä pidetään. Hänellä on verraton huumorintaju. Karmen on sanalla sanoen täydellinen kellarin kyhmyselkäinen kätyri ja hänen hämäränäkönsä on verraton pimeissä oloissa työskentelyä ajatellen. Eikä pimeät olot tarkoita ainoastaan valon vähyyttä ;)


Varhaiset ajat


Karmen Dăliten juuret ulottuvat syrjäiseen kylään Romanian Transilvanian maakuntaan. Hän on syntynyt köyhään mutta hyvin uskonnolliseen maalaiskotiin jossa niihin aikoihin lähes kaikesta oli pulaa. 

Vielä Karmenen ollessa äitinsä kohdussa perhe toivoi tytärkatraan jatkoksi työhön kykenevää poikaa, mutta joutui karvaasti pettymään kun Transilvanian täydenkuun yönä kohdusta putkahti maailmaan epämuodostunut tyttölapsi. Tämä kaikinpuolin epäonnistunut ihmisolento oli joutua surmatuksi pian syntymänsä jälkeen sillä uskonnollisessa perheessa hänen uskottiin olevan suoraan demonin kiroama. Niin ruma lapsi voisi olla jopa itse Saatanan siittämä! Ja voi vaimo parkaa mihin syytöksiin hän joutui. Pian tieto demonilapsesta kiri seurakuntaan kuin kulovalkea ja ei aikaakaan kun se tavoitti kirkonkin. Kun kirkko tavoitti tiedon demonin jälkikasvusta se esti tämän surmaamisen sillä nyt oli käsillä ainutlaatuinen tilaisuus tutkia demonisuuden anatomiaa. Perhe oli tyytyväinen päästessään helposti ja synnittömällä tavalla eroon epäkelvollisesta ihmisalusta. Kirkko maksoi perheen sekä kylän hiljaiseksi ja lapsen synnyttänyt äiti joutui inkvisiittorin puheille.


Lapsuus ja nuoruus



Kastamaton parin viikon ikäinen lapsi vietiin pois maalaiskylästä kirkon salaiseen laboratorioon. Aikansa pätevimmät kirkkomiehet, tiedemiehet, messuajat ja manaajat tekivät mitä hirvittävimpiä testejä lapsiparalle. Vuosikausia kestäneiden tutkimusten jälkeen lapsi todettiin olevan vain Jumalan "maanantaikappale", hylkiö. He päättivät antaa tytölle etunimeksi Karmen jotta edes nimi muistuttaisi lapsen sukupuolesta - toiseksi nimeksi he antoivat Dălite joka juontuu siitä, kuinka itse Kaikkivoipa Jumalakin voi tehdä hutilaukauksia... Sukunimeä lapsella ei enää ollut sillä sopimuksen mukaan lasta ei olisi ollut enää olemassa ja näin häntä ei voitu enää liittää keneenkään tai mihinkään.

Lapsi laitettiin kasvamaan kirkolliseen tyrmään mykkä-sokean naisvangin hoivaan - liekö hänkin Jumalan hutilaukaus! Karmenta ei koskaan kastettu sillä häntä ei haluttu kuuluvan kirkkoon ja pilaavan tämän maineen.

Karmen Dăliten alkaessa kasvamaan vanginvartijat valittivat miten mahdotonta on häneen edes katsoa. Karmen oli pelottava. Kädet olivat vääristyneet ja lyhyet, jalat paksut ja aina vain turvonneemmat. Liikkuminen oli Karmenelle vaikeaa. Hän oli kirottu, epäinhimillinen, suorastaan demoninen. Pimeässä tyrmässä kasvanutta tyttöä katselemaan joutunut instituutio oli huolissaan tytön piilevän terävästä älystä. Se pelkäsi vastoin kaikkia todennäköisyyksiä tämän joskus paljastavan maailmalle tulenarat, vuosia kestäneet kokeet ja kidutukset. Tietysti hänet olisi voinut teloittaa tahikka sulkea loppuelämäksi tyrmään, mutta entä jos Karmenesta vapautuu kuollettava kirous maan päälle kuolinhetkellään? Kirkko oli polvillaan Karmenen edessä - hänen käsittämätöntä ulkomuotoa pelättiin niin paljon. Karmen oli uhka!

Tyrmästä sirkukseen


Vaikka kirkko oli itse politiikka, raha oli valtaa ja valta aatelisilla. Kirkon määrärahat olivat siltä osin loppumaisillaan mitä sille oli sillä kertaa myönnetty. Romanian vaikeat ajat sotineen ja  nälänhätineen vaativat verojaan. Raskaat ajat vaativat kansalle myös raskasta huvia ja kävikin niin, että teini-iän saavuttanut Karmen päätettiin myydä maata kiertävälle sirkukselle joka oli tulossa läheiseen kaupunkiin. Luonnollisesti tälläkin kertaa sirkus maksettiin hiljaiseksi. Sehän passasi, sillä se oli enemmän kuin tyytyväinen saadessaan verrattoman vetonaulan ohjelmistoonsa. Ja jotta Karmen ei koskaan mainitsisi sanallakaan kokemastaan vääryydestä, hänen kieli amputoitiin.

Varhaiseen aikuisikään tullut Karmen oli lähes sokea kasvettuaan pimeässä tyrmässä. Amputoitu kieli esti häntä puhumasta. Kurjissa oloissa koko elämänsä elänyt naisparka kiersi sirkuksen vetonaulana saaden ihmiset kauhistumaan, huokaamaan ja kääntämään katseensa vuosi toisensa jälkeen, ilman lomaa, lepoa tai edes omaa sänkyä. Pian kiertue eteni Ranskaan huvittamaan aatelisia.

Uuteen kotiin


Muuan kreivitär Adèle Gödin päätti ottaa itselleen huvitteluaikaa linnan rakennusprojektin valvomisesta. Hän ei voinut vastustaa kiusausta lähteä ihmisten ilmoille suurkaupunkiin Pariisiin katsomaan kohuttua sirkusesitystä jossa huhuttiin esiteltävän itse demonia. Rikas nainen kun on, hän osti itselleen VIP-aitiosta itselleen sekä kätyrilleen paikat joihin he saapuivat naamioituneina. Esitys eteni ja kun vihdoin Karmen talutettiin raskaissa, turvonneisiin nilkkoihin hankautuneissa kahleissa lavalle, koko sirkusta seurannut yleisö huokaisi kauhusta  - Adèle ihastuksesta. Adèle lähti siltä istumalta juttuttamaan sirkustirehtööriä.

Kenties naisellisilla avuilla, rahalla, uhkailulla tai jopa joitakin pimeitä voimia käyttämällä Adèle sai ostettua itselleen tuon karmaisevan naisen nimeltä Karmen Dălite. Karmen pakattiin mustanpuhuvan hevosvaunun kyytiin jota ajoi vanha kuihtunut mies. Kuin myrsky olisi ollut hevosvaunun kannoilla he lähtivät ajamaan kohti Mont Blanckin kylmiä rinteitä, Karmen suljettuna matalaan häkkiin joka oli ollut hänen kotinsa jo vuosien ajan. Liekö häkki syynä Karmenen huonoon ryhtiin?

Adèle oli tyytyväinen. Hän sai nyt itselleen edesmennyttä palvelijaansa korvaavan "lemmikin", silmiä miellyttävän palvelijan joka ei valittaisi, ei näkisi liian tarkkaan ja ei puhuisi linnan ulkopuoliselle maailmalle. Muu maailma tuskin uskaltaisi kohdata tätä eikä uskoisi ikinä sitä mitä Karmen saattaisi joskus kertoa.

Château de Gödinista tuli Karmenelle kuin pelastus. Ei enää kahleita, ei tuijottelua, ei raipaniskuja tai häkkiä. Hän sai tuoretta ja pehmeää ruokaa jota hänen mädät, osin puuttuvat hampaat kykenivät puremaan. Ajan myötä Karmen tunsi kuinka hänen elämällään oli vihdoin tarkoitus saadessaan hoitaa luottamuksellisia tehtäviä. Hän tunsi itsensä rakastetuksi. Hiljalleen elämä jatkui rakenteilla olevaa linnaa korvaavan väliaikaisasunnon tehtäviä hoidellessa, ei ehkä onnellisena, mutta eläen nyt elämänsä parhainta aikaa.

4 kommenttia:

  1. Kylläpä on naisparka kokenut kovia, mutta ilmeisesti kuitenkin löytänyt oman paikkansa elämässä. Ja huumorintajunsa avulla tulee selviämään... Mielenkiinnolla jään odottamaan mitä tuleman pitää :D

    VastaaPoista
  2. No huh huh. Onpa kammottavaa luettavaa - välillä piti muistuttaa itseään, ettei tämä ole totta vaan erään luovan ihmisen mielikuvituksen tuotetta :) Hurja elämä takana! Toivottavasti valon pilkahdukset Karmenen elämässä saavat jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, Karmen on nyt hyvässä kodissa joten hänelle on suotu vihdoin elämisen arvoinen elämä :)

      Poista

Kiitos kommentista <3