30. tammikuuta 2015

Kaiken pahan takana on kreivitär Adèle Von Gödin

Oi, kuka onkaan tuo mystinen naamion takana piilotteva kaunotar joka hurmaa vierailijat ylväällä ryhdillään sekä poikkeuksellisen runsaalla hameen laahuksella? Hänhän on tietysti Adèle Von Gödin, itse linnan valtiatar jonka sädehtivä läsnäolo ei jää huomaamatta.



Lapsuus ja nuoruus

 

Adèle Von Gödin syntyi ranskalaiseen aatelisperheeseen jonka sukujuuret vievät kuninkaalliseen sukuun Englantiin. Hän oli suloinen, joskin vallaton tyttölapsi jonka temmellykset johtivat rikkinäisiin vaatteisiin sekä vanhempien puhutteluihin. Kaikki Adélen temput olivat kapinaa tiukasta tapakasvatuksesta jota ranskalaisten ylhäistösukujen lapsille oli tapana antaa. Kotona opiskeltiin maailmalla arvostettua taidetta, kieliä sekä historiaa. Kun opiskelulta vapautui aikaa, oli etenkin tyttölasten määrä tehdä ristipistotöitä suvun muiden naisten kanssa. Se siitä lapsuudesta!

Vartuttuaan teini-ikään Adèlelle oli kehittynyt mustuneeseen sieluunsa vastarinta joka taisteli ylhäistön normeja vastaan. Kaikki kyllästytti; samat nurkat, samat rutiinit, samat kasvot. Äiti ja isä kiikuttivat mahdollisia kosijoita tuon tuosta sisään kartanoon ja heistä jokainen oli Adèlen mielestä tylsääkin tylsempi persoona. Mieskatraaseen kuului niin maanomistajia, tuomareita, arvostettuja teologian tohtoreita sekä muita varakkaisiin sukuihin kuuluvia valioyksilöitä. Jopa muuan prinssi kävi pyytämässä Adélen kättä, mutta jokainen toiveikas sai prinssin tavoin karvaasti pettyä. Adèlen mahdoton sielu janosi ylös ylhäistön tiukkojen raamien huipulle eikä häntä kiinnostanut astua alistuvan kotivaimon "lapsitehdas"-saapikkaisiin. Pilata nyt kaunis siluetti! Adèle oli erittäin tietoinen luojan suomista ulkoisista avuistaan joita hän käyttikin häikäilemättömästi hyväkseen. Ja jokainen kosijan käännyttäminen pois ovelta aiheutti lisää eripuraa hänen sekä perheensä välille. Äiti Eleonora sekä isä Patrick olivat epätoivoisia, sillä varakas avioliitto olisi tuonut heidän suvulleen vakaata statusta eliittiin sekä ruhtinaalliset myötäjäiset. Että oikein prinssin kehtasi hyljätä!

Suuri "menetys"


Vielä naimaton ja nuori aikuinen Adèle omasi paljon suhteita ja hän oli varsin suosittua seuraa älyllisissä seurapiireissä, kiitos opintojen tuoman viisauden. Mutta mikään ei ole vaarallisempaa kuin nainen jolla on kuollettavan terävä älykkyys sekä jumalainen kauneus. Nämä piirteet yhdistettynä vallanhimoon sekä kapinaan ajoivat Adèlen eräänä aamuna myrkyttämään vanhempansa belladonan sekä oopiumin yhdistelmällä. Se mistä Adèle myrkkynsä sai on vain hänen ja Jumalan tiedossa, mutta ne keinot! Perheen ainoana lapsena Adèle peri vanhempansa jäämistön sekä hallitsevan kreivittären tittelin. Näin hän pääsi vihdoin itsevaltiaaksi omassa elämässään - enää kukaan ei päättänyt hänen puolestaan mitään!



Adèle kohteli alaisiaan hyvin suuressa kartanossaan. Häntä rakastettiin, mutta hänen kieroutta myös pelättiin. Huhut kertoivat, että hän olisi myrkyttänyt katkeruuttaan vanhempansa mutta eihän niin kaunis nainen tekisi mitään sellaista. Rakastettu Adèle on niin karismaattinen, että häntä ei voisi epäilläkään sellaisesta! Ranskan korkein oikeus oli tuolloin todennut Adèlen vanhempien tehneen itsemurhan yhdessä josta - luonnollisestikin - Adèle oli erittäin järkyttynyt. Ainakin ulkopuolisesti. Adèle hukkui tuolloin osanottoihin sekä lahjuksiin jotka hän otti nyyhkien vastaan, mutta yksin ollessaan hän nauroi ratketakseen peilikuvaansa ihastellen. Koko maailma oli olemassa vain häntä varten!

Kohtalon kierto


Mutta ajan hiekka valuu ja se on armoton. Ajan tuoma patina ei ohittanut kuvan kaunista Adèleakaan joka kulutti yhä enemmän aikaa peilin ääressä meikkaamassa veltostuvia kasvojaan nuorekkaammiksi. Vaikka hänellä meni hyvin - hänen kautenaan oli tullut paljon vaurautta seudulle ja hän hallitsi erinomaisesti alaisiaan - sisimmissään hän oli onneton ja tylsistynyt. Hänellä oli aikansa paras tiedemies, tri. Augen rinnallaan joka loi aina vain tehokkaampia nuorennuskeinoja. Adèlen kasvoja korjattiin leikkauspöydällä vähän väliä; huuliin lisättiin täytettä ja vartaloa korjattiin, mutta vanheneminen tuntui silti vain kiihtyvän. Mikään ei pysäyttänyt aikaa vaikka tri. Augen oli saanut toimeksiannon tutkia asiaa.

Kävipä kerran niin, että murheellinen Adèle oli iltapäiväkävelyllään hänen mustanpuhuvassa ruusupuutarhassaan kun hänen säärtään puri yksi historian tappavimmista hämähäkeistä, anacro. Jos jotain Adèle pelkäsi, niin se oli kuolema, mutta edes siihen Adèle ei suostunut alistumaan. Hänet vietiin tri. Augenin luokse joka oli vastikään luonut laboratoriossaan anacrosta jättiläismutaation. Hänen tietotaitonsa lajia kohtaan olisi ainoa pelastus. Eikä tarvittu kahta neuvottelua siihen, että Adèle suostui pelastumaan mitä hirvittävimmällä tavalla... ja maksoi siitä leikkauspöydällä erittäin kalliin hinnan.

Uusi elämä



Enää Adèle ei saanut näyttää silmiään yleisölle. Tai kauniita sääriään, joita ei enää ollut! Aikaan edelle kehittyneitä menetelmiä ja tiedettä käyttäen Tri. Augen onnistui pelastamaan Adèlen korvaamalla jo myrkystä halvaantuneen alaruumiin häntä purreen lajin anacron mutaatioyksilön keholla.  Tri. Augenin ansiosta Adèle sai uuden elämän puoliksi hämähäkkinä, puoliksi ihmisenä!

Tämän daamin yliste ei kävellä!

Vaikka raskas toipuminen ja leikkauksien ketju väsytti kaunotarta, hän oli asiasta lievästi mainittuna innoissaan, sillä nyt hän sai kaipaamansa piristysruiskeen elämäänsä. Uusi elämä toi tietysti uudet elintavat. Pian hän palkkasi itselleen edistyneen räätälin joka loi hänelle mitä kauniimpia asuja jotta Adèle voisi yhä esiintyä tanssiaisissa ja ooperailloissa normaalina ihmisenä. Räätäli loi hänelle myös kauniita naamioita sekä muhkeita mekkojen laahuksia jotka kaikki oli aina huippumuodikasta. Ja onneksi olikin. Vaikka Adèle ei saanut enää paljastaa silmiään, hän nautti mystisestä maineestaan.


Ihan kaikki muutokset eivät suinkaan olleet myönteisiä. Harmillisesti Adèle joutui sanomaan hyvästit rakastetulle keittopiialleen ja lempiruoilleen - hämähäkkinaisena, puoliksi anacrona, hänen uusi aineenvaihdunta tarvitsi kaltaistaan ravintoa eikä tällä tarkoiteta suinkaan hyönteisiä...




 Kuka tarjoaa seuraavan välipalan? ;)

16 kommenttia:

  1. Voi jösses näitä sinun hahmojasi! Vaikuttava madam ja vielä kun nostaa helmansa, niin .....!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä, kun on vilkas mielikuvitus niin täytyyhän sitä päästä purkamaan aatoksia jonnekin :))

      Poista
  2. Voin niin ajautua tuohon maailmaan omassa mielikuvituksessani! Ihanan karmaisevaa! Muhahhahhaa, mikä daami!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, Adèle tosiaan on melkoinen pakkaus :D

      Poista
  3. Wow, mikä nainen. Rakastan hämiksiä - hieno hybridi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ja kiitos kommentistasi että kirjoitit hybridi! En kuolemaksenikaan muistanut mikä se sana on, koska kirjoittelen parhaillaan Adèlen luomisesta blogikirjoitusta jonka julkaisen vähän myöhempänä ajankohtana. Mietin ja mietin mikä se sana on joka kuvaisi tätä otusta parhaiten ja sehän on hybridi :D

      Poista
    2. Ole hyvä! Taas olen täällä Adèlen huulia ihailemassa...

      Poista
  4. ookko koskaan miettiny alkaa kirjailiaksi? :D älyttömän hyvät tarinat sulla!!!! :D <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noh, onhan sitä joskus mietitty mutta on puuttunut tarina :D Nyt ei enää puutu ja kuka tietää, tulisiko tästä linnasta joskus jonkinlainen juttu rustattua? Parempi tietysti olisi jos joku Tim Burton löytäisi nämä ja tekisi leffan :P Mutta, eletään blogikirjoitus kerrallaan aluksi. Kiitos kovasti, on mukava kuulla että tarina vei mennessään :)

      Poista
  5. Aaaahhhhh..... täydellistä. Mahtava kööri sulla linnaa asustamassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Pitänee tehdä jossain vaiheessa perhepotretti näistä kummajaisista :)

      Poista
  6. Upeaa! Tähän tarinaan jää ihan koukkuun...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiva kuulla! Lisää tulossa jossain välissä kunhan saadaan "lavasteita" kasaan :)

      Poista
  7. Ooh, mikä ihana otus tuo linnan valtiattaresi onkaan <3

    VastaaPoista

Kiitos kommentista <3