31. tammikuuta 2015

Näin syntyi Adèle

Adelen matka ajatuksesta kaunotarhybridiksi oli pitkä ja mutkikas. En ollut päättänyt ollenkaan minkä näköinen hänestä joskus tulisi. Hänen nykyinen ulkonäkö tuli hetken mielijohteesta :) Kohta sen näet! Ennen kuin sukelletaan askartelun ihmeelliseen maailmaan, pieni varoituksen sana kuvien laadusta ja sivun latautumisesta on nyt paikallaan. Se ei ole kivaa ollenkaan, mutta kun on tekovaihe päällä, silloin ei hirveästi tule miettineeksi kuvien laatua. Harrastan sellaista typerää asiaa kuin tupakointi ja minulla on tapana tupakkatauolle mentäessä räppästä kuvia projektin alla olevasta hommasta ja sitten tutkia niitä perinpohjaisesti parvekkeella. Siten saan eri perspektiivin luomiseen ja näen virheet, joita en ehkä heti olisi huomannut.

Mutta asiaan siis. Adèle on niin hieno! Olen ylpeä hänestä ja tulee epäuskoinen olo, että minäkö sen todella tein. Aamulla käyn heti kurkkaamassa, vieläkö Adèle on "evakossa" kirjahyllyllä rasiassa muiden nukkejen kanssa, sillä talossa on nyt erittäin suuri projekti käynnissä 1. asuinkerroksessa (kellarin yläpuolella!). En malta odottaa, että pääsen puhumaan siitä!

Inspiraatio tähän hybridinukkeen tuli yhdestä valokuvasta jossa oli kuvattu *aivan järjettömän kaunis* hartsinukke hämähäkin alaruumiilla. Siitä se sitten lähti heti seuraavana päivänä. Tarinakin tuli kuin vettä vain kun olin niin innoissani Adèlesta ja siitä, millainen mielikuva minulla hänestä oli. Minun piti tehdä sitä linnan seuraavaa kerrosta, mutta Adèlen kanssa vierähtikin kokonainen viikko töiden lomassa! Ihan nopea prosessi se ei ollut. Etenkään minulle joka on kärsimätön tahtoo-kaiken-heti-nyt :D

Kurkitaanpas millaista matkaa me Adèlen kanssa tehtiinkään! :)



 Cernit-massaa. Minulla ei ollut mustaa mutta en antanut sen häiritä nimeksikään. Pohdin vielä tässä vaiheessa, että saa nukke olla vihreäkin.


Siinä nukke koottuna.


Pistin torsoon sekä raajoihin vanut. Pohdin kuumeisesti miten saan jaloista jämäkät mutta taipuisat ja silti hämähäkin kiiltävät... Sitten laitoin muutaman maalikerroksen aamukahvin lomassa. Päädyin mustaan väriin jonka lakkasin lopulta venelakalla. Se on ihanaa ainetta, vaikka haiseekin tosi pahalle. Ja tässä sotkuisessa työpöydässä on tekemisen meininkiä! En kai ole ainoa "rojujen" kanssa viihtyvä? :D



Äh, inhoan tuota naamaa! :D Se meni niin pieleen kun voi mennä! Meikkasin Adèlen ja tämän tein ennen töihin lähtöä. Nuken naama kummitteli tietysti koko päivän töissä ja se oli ihan kamalaa. Pisin työpäiväni ikinä kun mieli halajasi kotiin korjaamaan sitä! Tämä oli siis alkuperäinen pää jonka tein. Tyyli oli siis jo selvä, mutta en ollut meikkauksen jälkeen ollenkaan tyytyväinen. En saanut kauniita kuvia hänestä ja nämä oli kännykkään eksyneistä ne parhaat.

Hiukset olivat laitetu vain koristeeksi jotta näkisin paremmin lopputuloksen.




Eihän siinä sitten auta kun väsätä sitä uutta päätä kun en ollut tyytyväinen vanhaan, en! Nyt ajattelin hillopurkin ulkopuolelta ja lähdin kokeilemaan ihan uutta juttua silmien kanssa. Ne on omalla kohdallani kaikkein hankalin paikka tehdä. En inhoa sitä mutta ne on vaikeat. Kun on tälläinen perfektionisti... :)


Ajatuksena oli kiinnittää helmet silmiksi siis ja onnistuihan se, ainakin kokeilu tuotti tulosta. Tykkäsin heti nuken ilmeettömistä silmistä. Tässä meikkauksen jälkeen, ja...


 ... silmien mustuainen jäi todellakin vain kokeiluksi. Jotenkin nuo silmät ei sitten enää napanneetkaan, tosi säikähtäneen näköinen nainen ja sellainen Adèle ei missään tapauksessa ole, hui ei!


Silmät putsattiin. Huulet on liian isot. Nyt päivä eteni taas siihen, että tuli kiire töihin kun vitkuttelin tuon naaman sekä kuvien kanssa, pohdin ja pyörittelin lähes epätoivoisena. Hoksasin rumien kuvien syyksi liian ison leuan (ja huonon meikin) ja turhauduin! Taasko jouduin tekemään uuden pään? Tai sitten veistän pikaisesti leukaa sirommaksi, kas näin. 5 minuuttia ja olin ulkona odottamassa ratikkaa. On se hektistä... :D Inspiraatio ei todellakaan tule kello kaulassa!



Ja töistä tultuani Adèlen päätä piti hioa ja vihdoin olin tyytyväinen sen muotoon. Tässä nukke sai uuden meikinkin ja siihenkin olin melkein tyytyväinen. Taisin valvoa tuona yönä kello kahteen asti, hups :)


Olin hakenut Hobbypointista  Powertex-kankaankovetinta. Tällä ajattelin siis laitattaa nuken jalat kuntoon ja alunperin ideana oli, että ne saa olla taipuisat nivelistä. Kuinkas sitten kävikään... :D


Ensimmäinen kerros ainetta ja vaikutti lupaavalta ainakin koekappaleessa. Lopputulos jäi vain nähtäväksi!

Samalla kun aine kuivui ehdin laittaa Adèlelle kolmannen meikin. Nyt se näytti just hyvältä, eli siltä, että jos menen sorkkimaan lisää, se menee pilalle. Se on minulle merkki siitä, että valmista tuli :)

Powertex alkoi kuivumaan. Koekasaus.


Minun piti laittaa lisää kangasta jalkoihin jotta piilottaisin saumat. Ideana oli nyt laittaa jalat jäykäksi, eli niitä ei enää liikuteltaisi kuin hyvin vähäsen, sillä powertex ei tartu muoviin. Halusin jalkojen olevan epätasaiset ja hämähäkkimäisen kiiltävät ja onnistuin siinä aika hyvin!

Adèlen hoikka varsi sai myös vähän täytettä. Tässä vaiheessa olin jo ompelemassa hänelle hametta samalla kun aine kuivasi.



 Ja sitten pukua päälle... Minulla on tapana tehdä hihat erikseen mikäli en tee riisuttavaa nukkea. Harkitsen vakaasti sitä, että Adèle olisi sittenkin riisuttava... Se olisi niin magee, ihania outoja vaatteita ja  ja ja ja...:!


Nukelle vähän tukan värin kokeilua. Kokeilin josko musta olisi kiva väri ja jotenkin brunette oli paljon söötimpi. Adèle on paljon luonnollisemman näköinen niin.


Tässä vaatteet on lähes valmiit ja jalatkin oli kosketuskuivat. Sovituksessa siis hameen muhkea helma ja piti arvioida, arvaako tuosta mikä nukke oikeasti on. Tuomioni oli, että ei ihan heti arvaisi, mitä sen alta paljastuu jos ei tiedä :)


 Jalkojen koekuvausta. Tykkäsin ihan hulluna! <3


Adèle sai nyt lopulliset tummat silmänsä. Niiden toteutus oli tosi helppoa: Maalasin silmäpohjan mustaksi ja sitten kiinnitin kuoppaan tumman, hieman lilaan vivahtavan läpikuultavan lasihelmen. Ihan järjetömän hyvä kokeilu koska rakastuin, rakastuin! <3


Hiusten liimausta. Tämä on niiiiiiin hauska kuva koska se näyttää siltä, että joku pieni goottityttö heiluttaisi hevitukkaansa kämmenen pirunsarvet pystyssä, hah :D



Ja köh köh krhm! *yskimistä* Tässä on kuvattu - usko tai älä - NAAMARIA kun olin tekemässä sitä! Hämmästyin kyllä kuvaa katsellessa, että onpas siinä nukella... Krhm! :DD Juuri loistava tuleva uhri linnaan, kenties, mutta hänellä on jo työ. Nukke on siis aiemmasta projektistani edesmennyt Anastasya jonka käärme kiskaisi poskeen. Sitten koira raateli kuten irroinneista raajoista huomaa. Nyt se palvelee mitoitusnukkenani askarteluhommissa :D


Ja niin, sitten valmistui Adèle. Tässä kuvassa viimeisteltynä....


Ja tässä kuvassa ihan järjettömän tyylikkäänä! <3 Rakastan Adèlea!

16 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Niinpä! ADÈLE <3 Ajatella mitä kaikkea Adèle vielä tekeekään täällä linnassa vielä :P

      Poista
  2. Ompa upea!! (**)
    Silmistä tuli tosi hienot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Silmät oli kaikkein helpoin osuus nukessa vieläpä :)

      Poista
  3. Mielettömän huikaiseva, älyttömän taiten tehty! *hurmaantunut*

    VastaaPoista
  4. Mielettömän huikaiseva, älyttömän taiten tehty! *hurmaantunut*

    VastaaPoista
  5. Olet taitava valokuvaaja sekä tietenkin ideoiden kehittelijä, loistava lopputulos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiitos kovasti. Valokuvauksesta en ole ihan niin varma, mutta ajan myötä sitä oppii. Täytyisi saada uusi objektiivi kameraan jotta tulisi entistä hienompia ja tarkempia kuvia, tämä nykyinen ei tahdo kauhean läheltä kuvata. Harmi, että ne maksaa niin vietävän paljon. Ehkä kesällä sitten :)

      Poista
  6. Olet Sinä kyllä mahtava tekijä, upea hybridi ja tarina!

    VastaaPoista
  7. Onpa kyllä upea nukke, kerta kaikkiaan! Mielenkiinnolla seuraan tämän projektisi etenemistä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti Aino, tervetuloa lukijaraatiin :)

      Poista

Kiitos kommentista <3