28. lokakuuta 2016

Kuka siellä? Osa II: Painajainen


Illan epäonnistunut spiritismi-istunto ei ilahduttanut Adèlea sitten ollenkaan. Miten hän saattoikin uskoa Tri. Augenin horinoita kummituksista? Vaikka Adèle onkin järkinaisia, istunnon jälkeen hänen sisimpään muutti outo levottomuus, joka ei jättänyt häntä rauhaan. Mitä jos tri. Augen olisi oikeassa? 

Adèle nukkui tilapäisesti takkahuoneessa, sillä hänen sviittinsä oli parhaillaan rakenteilla ja toihan takka lohduttavaa lämpöä vetoisaan ja kummalliseen linnaan. Pitkän yrittämisen jälkeen Adèle sai vihdoin unen päästä kiinni... Silti linnan hämärä levottomuus seurasi häntä...

"Krooooh.... Pyyyyyh.... "

Hienovarainen kuorsaus valtasi takkahuoneen.


Adèle oli jossain muualla kuin takkahuoneessa. Siellä oli kauhua... Kauhua... Kuin jokin yrittäisi puhua... Jokin olio.... Jokin seurasi Adèlea.

"Murhaaja..."

Adèle juoksi loputtoman pitkiä portaita pitkin jokin kintereillään.... Jokin varjo.... Ahdistavaa...

"Murhaaja..."

Ääni tuli lähempää ja lähempää. Varjo seurasi, piinaten. Adèle juoksi kellarin käytävillä jalat tuskin koskettaen maata... Paniikissa.

 "Murhaaja"
"Murhaaja.... Murhaaja...."

Ääniä tuli lisää... kuiskausten kuoro yltyi ja yltyi.


Adèle pysähtyi tyrmään ja näki mätänevän ruumiin....Se liikkui....!

"Murhaaja!"

Säikähtänyt Adèle kääntyi ja juoksi varjo sekä äänet kintereillään pitkin linnan käytäviä, kompastellen irtonaisiin ruumiinosiin.... Paniikki kintereillään... Hän päätyi keittiöön ja näki siellä irtileikatun pään tarjottimella.


 "Murhaaja!" pää sanoi ja raotti luomiaan luoden ilkeän vilkaisun Adèleen. Adèle jatkoi matkaansa hädissään, paniikissa... Hän juoksi ja juoksi, hengästyneenä... 

"En ole murhaaja, en ole murhaaja!" Adèle vastasi tukahtuneella äänellä. Hänen äänensä tuli kuin tynnyristä joka oli täynnä vettä... Verta...

Kesken juoksemisen Adèle astui tyhjään ja alkoi putoamaan pimään kuiluun joka oli syvä kuin avaruus... Pohjaton...

"Murhaaja!"

Pudotessaan Adèle näki äänen lähteen, häntä seuranneen varjon. Se ojensi kätensä pimeydestä ja varjo sai muotoja.... Se oli...

Adèle yritti huutaa.

 

" Murhaaja...."

Ääni tuli Adèlen takaa ja olio otti hänestä kiinni vetäen häntä syvemmälle pimeyteen, tukehduttaen.... 


 Adèle pyristeli vastaan ja taisteli henkensä edestä.

"En ole murhaaja, en ole murhaaja....! Ei....!"




Adèle havahtui painajaisestaan ja nousi istumaan haukkoen henkeä. Hän puristi peittoaan tiukasti ympärilleen ja etsi katsellaan oliota, joka yritti tukehduttaa hänet. Tuloksetta.

Adèle nousi peitto ympärilleen kietoutuneena suunnaten linnan käytävälle. Hän katseli ympärilleen ja aisti painostavan ilmapiirin... 

"Puistattavaa..."


Se oli unta, Adèle hoki mielessään ja pyyhkäisi hien kostuttamia kasvojaan.



Adèle meni pesemään kasvonsa vessaan. Miten ihanalta tuntuikaan viileän veden kosketus iholla, niin aitoa...


"Murhaaja...." Ääni kuului käytävältä vessan oven takaa. Adèle pudotti pyyhkeen lattialle ja pidätteli hengitystään.

"Ei, kuulin varmaan harhoja. Hirveä painajainen... Ehkä parempi mennä nukkumaan..." Adèle puhui itsekseen ja suuntasi hiipien käytävään.


Yht'äkkiä hänen eteensä ilmestyi jättiläiskärpäsiä. Siis oikein kunnon kokoisia! Adèle pysähtyi katselemaan niitä. Ne pyrkivät hänen hameen helmalle! Inho valtasi Adèlen ja hän otti askeleen taakse...


"MURHAAJA!"



Ääni kuului Adèlen yläpuolelta ja hän kohtasi mitä karmeimman näyn! Kummitus!!

Adèle säikähti niin, ettei saanut äänihuuliltaan tuotettua pihahdustakaan. Tuo kummitus laskeutui Adèleen niin nopeasti, niin nopeasti.....


"En saa henkeä, en saa...." Adèle yritti huutaa palvelijoitansa apuun, mutta ulos tuli pelkkää tyhjää ilmaa, sanoja joita ei kukaan kuulisi. Adéle yritti huutaa.... Hän ei voi kuolla näin...

Ja maailma pimeni.

Oli niin hiljaista.

Pian kuitenkin, ääniä kuului jostain kaukaa.
"Kello on jo 12, herätys Adèle!"

Erilaisia... tuttuja ääniä.

"Adèle, oletteko sairas?" 

Lähempää.
 
"Arvon kreivitär, illallisenne on katettu... Herätys...."

Illan sinisen hämärä valo oli vallannut huoneen, kun Adèle avasi silmät. Tri. Augen istui hänen sängyn vierellä ja piti kosteaa pyyhettä Adèlen otsalla. Adèle nuosi istumaan huitaisten pyyhkeen otsaltaan. Hän haisteli ilmaa ja aisti paistin tuoksua. Nälkäisenä Adèle asettui illallispöytään ja katseli paistiaan. Hän ei saanut unta pois mielestä... Se olio... Aave... Äänet...

Murhaaja... Adèle toisti mielessään kuulemiaan sanoja.

Adèle sorkki pitkään paistia ja mietti untaan.




 "Murhaaja...."  Adéle hätkähti. Aivan kuin paisti olisi sanonut sen?



Adèle tyrkkäisi lautastaan nopeasti loitommalle kauhistunut katse silmissään ja jäi tuijottamaan ruokaansa. Tri. Augen sattui näkemään Adèlen, eikä hän ole tottunut näkemään kreivitärtä sellaisessa mielentilassa. Seurasi pitkä keskustelu ja Adèle kertoi unestaan jonka epäili olevan sittenkin totta... Hän oli niin hämmentynyt ja peloissaan. Tri. Augen kuunteli erittäin tarkkaavaisena.

Kun Adèle oli saanut tarinansa päätökseen, tri Augen nyökytteli.

"Mielenkiintoischta...."

"Mikä niin, tohtori? Kerro heti!"

Tri Augen kertoi vastaavasti mitä hän oli löytänyt.


Aamuvarhain Tri. Augen oli ihmetellyt miksi keittiöstä ei ollut tullut leivän tuoksua. Hän meni ovesta sisälle ja näki keittopiian tajuttomana lattialla. Kun hän sai piian virkoamaan, piika kertoi nähneensä kummituksen joka oli viskellyt luita ympäriinsä. Sitten hän oli pyörtynyt.

"Kuuloschtaa siltä, että et ole schuinkaan ainoa, jota piinataan."

Tri. Augen otti esille pääkallon.

"Luullakscheni tämän kallon omischtaja aiheuttaa nämä ilmiöt täällä, Adèle."


Tri. Augen ojensi kallon Adélelle.

Adèle ryhtyi tutkiskelemaan kalloa, pyöritteli sitä käsissään pitkän tovin.

"Tunnistan tämän", hän sanoi.

Tri. Augen nyökkäsi.
"Tämä ei jää tähän, rouva Helden..." Adèle tiuskaisi hampaidensa välistä pääkallolle, joka vastasi Adèlen tuijotukseen ilmeettömänä kuin kuollut kivi.


3 kommenttia:

  1. Vau! Upeaa tarinankerrontaa ja mun mielestä tosi virkistävää minityyrien kuvausta! 👻

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mukava kuulla, että olen onnistunut luomaan hieman erilaista minimaailmaa :)

      Poista
  2. Wau! Ihana stoori höystettynä taidokkailla kuvilla ja nuo nuket on kyllä niin mahtavat!

    Terkuin:Lea

    VastaaPoista

Kiitos kommentista <3