Linnassa kummittelee! - Osa 2

Oli yö. Linnan väki nukkui syvää untaan, mutta eräs ei nukkunut. Ei ole nukkunut siitä lähtien, kun tyrmään oli tehty käymälä.

Mutta miksi? Miksi tämä levoton sielu ei saanut rauhaa?

Levottomalla sielulla oli myös nimi. Rouva Helden, Luu-Liisaksi ristitty naisparka jonka jäänteet roikkuivat häpeällisen kauan tyrmän seinällä. Mutta jäänteet eivät roikkuneet enää! Linnan lohduttomien seinien sisällä haahuileva sieluparka on huomannut sen. Eikä vaikuta kovin tyytyväiseltä! Hän tuijotti tyhjiä kahleita ja maassa mätänevää ruumista jota ei tunnistanut omakseen. 

Missä hänen jäänteet ovat?

Linnassa levottomuuksia aiheuttanut Luu-Liisan haamu on kiertänyt etsimässä jäännöksiään, tuloksetta. Kerta toisensa jälkeen öisin hän on palannut tyrmään katsomaan jos ne ilmestyisivät sinne taas, mutta turhaan. Vielä kerran hän tarkisti ja tällä kertaa hän päätti myös löytää ne!

Yön hiljaisuudessa Luu-Liisan haamu matkasi pitkin linnaa ja löysi tiensä keittopiika Margareth Kaihuavan työskentelytiloihin ja ruokavarastoon. Sieltä, köykäisestä puulaatikosta Luu-Liisa löysi luurangon palasina, unohdettuna...

Niin surullisen unohdettuna. Luu-Liisa tuijotti laatikon sisältöä uskomatta näkemäänsä. Hän epäili onko laatikkoon ladotut luunkappaleet todella hänen. Hän huomasi hampaissa tutun loven ja totesi kaihoisin mielin, että jäänteet todella olivat hänen. Mutta kaiho muuttui pian raivoksi... vaaralliseksi raivoksi!

Hänen jäänteet... Häpeällisesti laatikossa! 

Yön hiljaisuus rikkoontui, kun Luu-Liisa katosi yön pimeyteen valtaisan tuulen saattelemana. Siitä lähtien joka yö linnassa on ollut aiempaa vetoisampaa käytävillä, suljetuissa huoneissa ja jopa kellarissa joka olisi viimeinen paikka, missä tuulee. Linnan väki tietää sen, mutta ei välitä... Ainakaan vielä.

Eräänä varhaisena elokuun alkuiltana, vielä kun aurinko teki laskuaan Mont Blancin rinteiden taakse, linnan väki oli lopettelemassa töitään kun kellarikerroksen käytäville nousi outo, hienoinen kuiske ja tuulen kahina. Se tuttu veto alkoi taas! Joka ilta se alkaa. Olkiaan kohautellen linnan väki jatkoi töiden lopettelua kunnes yllättäen valot alkoivat vilkkumaan, lamput heiluivat ja tärisivät!

Lopulta valot pimenivät.

 Työläiset ihmeissään pimeyden yllättäminä säikähtivät. Valot! Mitä nyt!? Margareth...

... sekä tri. Augen hämmästelivät liikkuvia lamppuja ja valojen sammumista.

Nopeasti linnaan laskeutui rauha ja valot syttyivät jälleen. Tämä omituinen ilmiö kaihersi linnan väen selkäpiitä, eikä suotta.

Tapahtumien johdosta Adèle herätettiin kiireesti hänen iltapäiväuniltaan. Ensin toki pohdittiin uskaltaako Adèlea häiritä, sillä hän toipui vielä raskaasta kauneusleikkauksestaan. Mutta on sovittu, että kaikista linnassa tapahtuvista erikoisista tilanteista täytyy kertoa hänelle, heti ja ensisijaisesti. Hän on se, joka päättää toimenpiteistä. Ei olisi sopivaa, että vieraita tulisi linnaan ja Adèle ei olisi valmistautunut kohtaamaan heitä peitetarinoillaan sekä kasvonaamiollaan!

Hiukset vielä kampaamatta ja unisilla silmillään Adèle kierteli linnan käytävillä tunnustellen linnan ilmatilaa. Vai että tuulee? Lamput tärisee? Hän ei löytänyt mitään, mikä selittäisi kerrotut sähköilmiöt linnassa ja kaikki oli ihan normaalisti. Niinpä hän meni haukotellen kahvihuoneeseen katselemaan uusien ikkunaruutujen läpi avautuvaa näkymää alas laaksoon jonka pohjalla sijaitsee Valmont-niminen kylä. Kylä on pieni mutta melko varakas lukuunottamatta sen itä-laidalle ilmestynyttä "ghettoa" jossa on ryöväreitä ja huoria vaikka koko Ranskalle jakaa. Adèle irvisteli ajatuksiensa juoksulle. Likaisia ihmisiä. heidät pitäisi pyyhkiä elämänkirjoista kokonaan. Sitten hän huomasi vuoren varjossa sijaitsevan kylän keskeltä nousevan ihmislihan katkuista savua.

"Roviot." Adèle kuiskasi itsekseen ja hänen huulille levisi ilkeä, vahingoniloinen virnistys. Noitia, viheliäisiä nuoria kauniita naisia poltettiin siellä. Kenties muutama huorakin! Hänen mielestään se oli ihan oikein, että lain rautainen koura piti otteessaan ja pyyhkäisisi kaikki pohjasakat pois kaduilta.

Yllättäen outo tuulenpuuska takertui Adèlen hameenhelmuksiin...

... ja se takertui oikein kunnolla! Vanhasta tottumuksesta Adèle pyrki peittämään hänen kuollettavan kauniita jalkojaan. Eihän täällä ole edes ketään, keneltä peittää ne. Niin Adèle ainakin luuli.

Ihmeellistä, että tuuli ei ottanut laantuakseen. Se oikein pyöritteli Adèlea pienessä kahvihuoneessa!

Adèle tuki itsensä tarttumalla ikkunanpielukseen samalla kun tuuli riepotteli hänen kalliita vaatteitaan ja kampaamattomia hiuksiaan. Ja yhtä nopeasti kuin tuuli yltyi, se lakkasi oudon huokauksen saattelemana.

Adèle loi pitkän silmäyksen vasta asennettuihin ikkunoihin ja kirosi, että ne oli asennettu niin huonosti, että veto pääsi läpi!

"Hmm, täytyy lähteä kertomaan vetävistä ikkunoista rakennusmestarille. Tälläinen peli ei vain vetele!" Tuumasi Adèle.

Hän kääntyi kannoiltaan uuden, yltyvän tuulenkuiskeen saattelemana. Hän suuntasi kohti aulaa kertoakseen myös tri. Augenille, että sähkökatkokset sekä veto johtuivat todennäköisimmin surkeasti asennetuista ikkunoista. Myrskyksi yltynyt ja vihainen tuuli melkeinpä saattoi Adèlen ulos kahvihuoneesta!

Mutta olisipa vain Adèle vielä kerran kääntynyt... ja hän olisi sitten tiennyt...

 

...mistä sähkökatkokset todella johtuivat!

Aulakerroksen viimeistelyä - Söpöt ikkunalasit ja seinäpinnat

Työt ja arki. Ne haittaa niin paljon harrastustoimintaa! Mutta ne vähäisetkin ajat mitä on käytettävissä käytetään hyödyksi ja vapaapäivinä tehdään vähän isompaa. Sain valmiiksi aulakerroksen vasemmassa reunassa olevaan kahvihuoneeseen maailman suloisimmat ikkunaruudut. Kiitos todella paljon Elämää koossa 1:12-blogin pitäjälle Susannalle vinkistä tiffany-ikkunoiden tekoon. Sovelsin ohjetta niin, että en dipannut lankaa lakkaan vaan kankaankovetusaineeseen Powertexiin. Powertexia käytin aiemmin mm. Adèlen tekoon. Ikkunoiden teko tapahtui ensin kokeilumielessä, mutta lopputulos oli niin sievä, että pakko oli sitten käyttää sitä kaikkiin neljään ikkunaan :)

Ikkunan pielet ovat punaiseksi maalattua puuta, mikäli se näkyy kuvassa. Ideana on ollut upottaa ikkunanpielet kiviseinään ja mielestäni onnistuin siinä hyvin. Ne sointuu yhteen aulakerroksen väriteeman kanssa, kuten hissi ja rautainen keittotilan ovi. Olen huomannut, että yksi hankalimmista päätöksistä rakentelun ohella on päättää värit, millä maalata. Täällä se ei käytännössä ole niinkään ongelma koska kaikki on mustaa, mutta aina välillä!

Hämähäkkinaiselle hämähäkki-ikkunat :) Olen iloinen näistä. Nyt jälkikäteen valokuvista huomaan, että pari lankaa on mennyt väärään asentoon, mutta jaa. Sitten ne on!

Ja ai että. Kyllä herkistyn katsellessani näitä kuvia joissa silmä lepää. Olen ihan tajuttoman ylpeä siitä mitä olen saanut aikaiseksi! Kärsivällisyys on ehdottomasti tärkein työkaluni ja se ei ihan aina ole kovimmassa iskussaan, mutta toimii.

Lisää kuvia! Aulakerroksen seinät

Näiden kuvien myötä totean, että aulakerros on valmis :) Laitatan kattoa parhaillaan, tai ainakin odotan kunnes seuraava vapaapäivä tulee ensi viikolla ja jatkan mihin jäin. Aloitin ensin kahvihuoneen katolla joten nyt on esittelyssä koko kahvihuone.

Katossa on kultaiset koristelut, ne on jostain kakkupaperista leikatut ja vielä on mietinnässä, jätänkö ne siihen koska siihen tulee kattolamppu. Ne on vähän ronskin oloiset :D Vielä en ole liimannut kattopalaa kiinni, sitä pitää vielä vähän miettiä!

Tämän huoneen seinät saivat kellarin tapaan synkkääkin synkempää rappausta päälle jotta tulisi vaikutelma, että kiviseinää on täälläkin alla. Seinät on ensin pällystetty styroxin tapaisella levyllä ja sitten saumauslaastilla vedetty päälle ja oikein karkeasti vieläpä. Olisi saanut olla vielä enemmän valuja, mutta meni jo! 

Ovikaari oli haasteellinen rapata, styroxilevyjen kanssa muotoilu on ihan naurettavan helppoa mutta laasti pysyy huonosti ylhäällä ;) Eli rappasin senkin. Alunperin suunnittelin, että olisin tehnyt rautaportin tähän oveen ja se portti sitten sulkeutuisi ylhäältä aivan yllättäen. Pahaa aavistamaton vierailija jäisi ansaan, buahahahhaa! Mutta toteutus olisi vaatinut vähän säätämistä eli annan sen olla ja pidän tämän kerroksen vallan viattomana alueena linnassa... Keittotilaa lukuunottamatta ;)

Kuten kaikki huomasikin, hissi valmistui ja hissin myötä tosiaan koko aulatilakin. Kuvassa alla on sisäänkäynti kahvihuoneeseen. Tämä huone on ns. odotustila vieraille jos esim. odotellaan arvon kreivitärtä tulevan alakertaan tms. Pelkään pahoin, että rapatut seinät kaipaa vielä yhden kerroksen rappausta, saumat näkyy liikaa...? Hmm! Ehkä ensi viikolla laitatan.

Tänne aulaan on myös haettu kiviseinäjäljitelmää ja siihen olisi upotettu sitten nuo huikean hienot seinäpaneelit. Kiviseinä on tarkoituksella vain maalattua kiveä, sillä olemmehan linnassa ja kauniit kivien muodot toivotaan näkyvän. Tykkään tästä kontrastista, ensin on juroa kiviseinää ja sen seassa jotain kaunista ja koristeellista.

Nuo paneelit on kylmästi vanhojen kirjojen kansia jotka liimasin suoraan kiinni! Helppoa :D Onneksi kierrätyskeskuksissa alkaa olemaan irtonaisia kansia ja kauniitakin sellaisia. Olen tyytyväinen, että onnistuin lattian ja seinien saumoissa hyvin enkä tarvitse listoja laittaa. 

Yllä kuvassa on se surullisen kuuluisa rautaovi keittotilaan jossa Margareth lymyää ja sinne ruokavarastoon on tullut pientä kivaa ohi suunnitelmien. Katsellaan niitä sitten, kun saan valmista aikaiseksi. Tähän asti en voi muuta sanoa, kuin että tyytyväinen olen!

Tyrmään wc-pönttö ja muuta kivaa

Oikeasti, mikä se sellainen tyrmä on jonne joutuu menemään siivoamaan vankien jätöksiä? Ei ainakaan sellainen itseään kunnioittava tapaus!

Linnan väelle alkoi riittämään köntsien raivaaminen, lirujen luuttuaminen ja alituinen lemu kellarissa. Niinpä ratkaisuksi sille tilattiin linnan tyrmään wc-pönttö ja aika futuristinen sellainen. Steampunk-teema jatkuu :)

On aikamoista luksusta, että linnaan on tehty juokseva vesi ja vesiputkistot. Putket on Adèlen vaatimuksesta kätevästi piilotettu kiviseinien sisään, mutta toisinaan sitä joutuu vetämään seinän ulkopuolelle putkia. Etenkin silloin, kun tulee vesikalusteita paikkoihin, joihin niitä ei alunperin suunniteltu.

Jotta tyrmään saataisiin säädyllisesti jonkinlainen pytty, jouduttiin jo ikoniksi muuttunut Luu-Liisa raivaamaan pois seinältä. Voi ei! Ei sovi näyttää ulkopuolisille mitä tyrmässä oikeasti tapahtuu tai keitä sinne todellisesti suljetaan. Adèle on selittänyt kaikille, että kreivittärenä hänen on välillä vaikea pitää kuria yllä linnassa ilman tyrmän olemassaoloa ja tälle selitykselle rautasepät ja putkimiehet ovat vain nyökytelleet, joskin hitaanpuoleisesti. Samoin kaikki kyseenalaista toimintaa paljastavat esineet, kuten sähkötuoli, peitettiin lakanoilla ja näin uskoteltiin, että kellari todella on vain varastotilana ylimääräisille huonekaluille. 

No niin. Tarinointi sikseen ja katsellaan mitä sitä ollaan taas saatu aikaiseksi! Taisin ehkä vähän innostua kun romusin metallilaatikoitani läpi....krhm!

Pytyn vieressä tyhjät kahleet joissa Luu-Liisan nahkajäänteitä, heh.

Ja se pytty on ollut toiminnassa jo tovin siivottomuudesta päätellen. Pytty ja sen vesisäiliöt/putket on koottu kierrätysesineistä, muttereita, pultteja, ompelukoneen osia yms... Tuo vipu vasemmalla tietysti vetää vessan, mutta oikeasti se on ompelukoneen paininjalan härpäke. En tiedä mikä se oikea sana on, mutta tuota käyttämällä paininjalka irtoaa. Niinikään korkeat putket on ompelukoneen sisältä niitä osia, joissa paininjalka ja neula on kiinni. Itse pytty on iso mutteri tai pultti :D

Näin ne esineet syntyy! Nyt kuvia katsellessa huomaan, että pytty on hieman vinossa joten pitää korjata se (vesisäiliö kallistunut eteen). Muuten se on oikein hyvin onnistunut.

Ja pytty on sanalla sanoen p****nen! Nuo tekstuurit on tehty pikaliimalla - pytyn reunan ympärille ja sitten maalattu päälle sekä veden kalkkijäämät on myös pikaliimaa. Sitä saisi vähän hurahtaa liikaa, sitten kun laitatan tuon uudestaan tyrmään niin putsaan ylimääräistä pois ja laitan lisää maalia pytyn reunaan. Tyhjensin kokonainen pikkutuubin tähän pyttyyn :) Tuonne tyrmän takanurkkaan en pääse ison järkkärin kanssa joten onneksi otin kuvan kännykällä ennen pytyn asentamista paikalleen:

 Äikä ällöttävää :D

Mutta miten harmillista! Luu-Liisalla oli paikkansa tyrmän seinässä ja kenties hän tarjosi juttuseuraa uusille vangeille. Karmen käskettiin sitten viemään jäänteet keittopiialle Margarethille, jospa hän saisi kuivuneista luista maukasta luulientä aikaiseksi.

Tyrmän uusi lamppu kärsi myös vahinkoa kun asensin pyttyä. Se oli suorassa! Korjaan senkin kun ostan lisää pikaliimaa, sattuneesta syystä se loppui kesken... :)

Katsaus linnaprojektiin - mukana kehno video hissin toiminnasta

Nyt on toinen kerros tehtynä paria viilausta vaille valmiiksi ja enää puuttuu seuraavan kerroksen lattian asentaminen. Hurraa! Pitkälle ollaan tultu jo :)

Muistan kun viimeeksi alkuvuodesta rakentelin linnaa ja minulla oli kauhea kriisi aulan seinien kanssa. Nyt tauon jälkeen silmät näkee homman taas eri tavalla ja jäljensin sinnekin kiviseinää. Aulaan tietysti tuli vähän nätimmässä muodossa ne kuin hyytävään kellariin ja olen tositositosi tyytyväinen lopputulokseen. Jälleen kerran - mustaa väriä löytyy. Erityisen iloinen olen aulatilan pienestä kahvihuoneesta/odotushuoneesta jonne tulee ikkuna. Sen huoneen seinät onnistui tosi kivasti ja mietinkin, miksi en tehnyt samanlaista aulaan. No, aina ei hoksaa tehdä ja jäljennetään sitä seinätyyliä seuraavan kerroksen ruokasaliin.

Missä mennään

Vietin koko eilisen illan selaillen blogiani läpi ja huomasin vanhoissa blogikirjoituksissa sellaisia asioita, joita pitäisi varmaan nyt vähän päivittää. Hissistä kertovaan postaukseen oli kommentoitu toive nähdä koko linna kuvassa, joten saamanne pitää! Katsellaan vähän linnaa miltä se näyttää. Myös toivoisin lisää kommentteja jos haluatte nähdä kuvia jostain, mitä en ole vielä blogiini laittanut tai haluatte selvennystä johonkin asiaan. On pakko myöntää, että kauheasti suunnittelen tänne tekeväni, kirjoittavani ja kuvaavani mutta innostuksen aallot vie niin hirveästi eteenpäin, että ehdin jo unohtaa koko jutun! Tämä linna on noussut kirjaimellisesti tyhjästä. Pakko olla ylpeä siitä, mitä on saatu aikaiseksi :)

Aloitetaan siis näyttämällä linnan koko. Se on massiivinen! Kuvassa mie antamassa mittakaavaa vaikka olenhan minäkin aika iso, hah hah ;D Aamusilmät hoi... Olisin voinut ehkä vähän tälläytyä kuvaan :D

Tästä näkee miten pitkälle ollaan tultu kun lähtökohta oli tämä:

Pientä viilausta kellariin

Kellarikerroksen nauravat saumat olen korjannut eilen sellaisella ällöttävän hajuisella täytemassalla joka on kuin sementtiä. Nyt sain kaikki rumat valo- ja heilumisvarmoiksi ja ei muuten taatusti sorru tämä rakennelma, ei! Saumat täytyy vielä maalata. Nyt täytemassa näyttää joltain homeiselta ektoplasmalta. Luu-Liisa kenties asialla? :D

Ennen

Jälkeen

Hissivideo

 

Hissistä tein videon jotta silloin näytin äidilleni, että se oikeasti toimii. Äiti on kyllä paras menttori tässä hommassa ja hyvänä kakkosena tulee feissarin nukkisryhmä <3

Ennen kuin klikkaat videon auki, kannattaa laittaa tietokoneesta/kännykästä/tms (miten paljon niitä päätteitä nykyään on... :D) äänet vähän pienemmälle. Vanha hissi kolisee aika hurjana! Lopussa tarkistin vielä, että hissi palautuu paikalleen kun menin sitten taskulampulla katsomaan ja voi hurja miten innostuinkin siitä - taisin möläyttää jotain kuten "en voi uskoo tätä". Melkoinen shokki! Puoli vuotta takaperin kauhistelin miten hissin teen ja nyt se on valmis!

Ö-mappiin joutuneita 

 

Näitä taas ei tule tänne linnaan, vaikka niistä olen kirjoitellutkin aikoinaan. Meillä on siis hissi nyt! Muutenkin vihaan portaiden tekemistä, joten ilolla jätän tämän sivuun kiitos ;)

Myös ikkunamaalaukset jätätän pois. Ne ei toimi. Muuten niin koristeelliset kuin olisikin, luulen että käytän ikkunoihin sileää lasia mutta johon laitan jotain muuta kuin lasimaalia. Meillä olisikin nyt kotona läjä lasimaaleja, mitähän niillä sitten tekisi?

Että sellaista! Ilolla taas jatkuu kolmanteen kerrokseen. Kun saan katon kakkoskerrokseen, näytän yksityiskohtaisemmin uusia seinäpintoja ja kenties saan sinnekin laitettua jotain kivaa :)

Linnan hissi - Tri. Augenin taidonnäyte

Vihdoinkin, hissi on valmis! Tätä ihmettelemään on tullut Adèle ja pientä tarinan pätkää olisi siis luvassa. Myöhemmin laitan kuvia ja tietoa yksityiskohtaisemmin hissin rakennusvaiheista, mutta nyt haluan vain iloita tästä mahtavasta esineestä jonka olen saanut valmiiksi :)

Kolmepäiväinen uurastukseni siis palkittiin. Ihan kauhean helppo juttu tämä ei ollut, vaikka nyt jälkeenpäin ajateltuna hissin rakentaminen oli melko piece-of-cake. Ja nyt, valmiin esineen näkeminen on todellista kakkupalaa, kuin kuukauden herkkulakko olisi päättynyt. Ihan paras tunne ikinä!

En voisi olla onnellisempi. Sain steampunk-henkisen hissin sitä paitsi toimimaan :) Siihen tullee siis nostonaru sekä jonkinsortin vinssi kun saan kerroksia lisää ja tukevan seinän, mihin rakentaa mekanismi. Toistaiseksi hissi on valmis nostomekanismia lukuunottamatta. Sen sisällä on lamppu johon tulee valo ja kaikki.  Valokuvista huomaa, että hissin rakentelun ohella olen tehnyt myös seinäpintoja aulakerrokseen. Aulan seinät ovat valmiit ja koko kerros on jo loppusuoralla - enää puuttuu odotustilan pikkuhuone ja pian päästäänkin jo seuraavaan kerrokseen!

Ihan pakko herkutella valokuvilla ja pienellä tarinan pätkällä!

Mitähän se Adèle tuumasi kun hän palasi reissultaan Pariisista ja kylän rautasepät olivat asentaneet hissin sillä välin, kun Adèle on ollut poissa? Adèlen yllätykseksi tri. Augen oli nikkaroinut kaiken lisäksi sähköt hissiin joka on juurikin tohtoria varten linnaan tilattu. Nyt Adèle saa tri Augenin tohtorikorjausta koska tahansa, myös poistumatta makuuhuoneestaan. Mitä luksusta!

Adèle hämmästeli hissin ulkoista olemusta. Missä on hissimies? Kuka veivaa hissin nyt ylös ja miten se nousee? Adèle oli kauhuissaan hissin puutteista mutta silti iloinen, että se vihdoin on linnassa. Henkeään pidätellen hän tuijotti outoja nappeja hissin oven reunassa.

Uteliaisuus vei voiton ja hän otti askeleen lähemmäksi ovea. Adèle painoi varovasti oven kahvaa jolloin hissin ovi narahti auki sulavasti ja hän astui sisään.

*Kolahdus otsaan* 

"Pahus, mitä ihmettä lamppu tekee noin matalalla!" Adèle tiuskaisi. Jännityksestä ja säikähtyneenä hän huitaisi lamppua kädellään. Siinä se sitten heilui, Adèle yritti väistää...

 ...ja lamppu heilui Adèlen kanssa kilpaa kunnes se syttyi itsestään! Lisääntynyt valo paljasti oudon vivun hissikorin seinustalla. Adèle ei voinut vastustaa vivun koskettamista ja se painautui lähes itsestään ala-asentoon. Hissin ovi kolahti kiinni ja hissi lähti liikkeelle...

Hissi painui kellarikerrokseen ja sieltä Adèle meni oitis kellarin käytävälle, puisteli hieman hameensa helmoja ja korjasi ryhtiään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Hän käveli hissukseen, väisteli rottia ja haisteli kostean ummehtunutta ilmaa. Hän ei muistanutkaan miten hyytävä paikka tämä oli... ja hyvä niin, hymähti hän itsekseen. Hänen olisi löydettävä tri. Augen jotta vaatisi selityksen hissin oudoille vempaimille!

Eipä Adèle yllättynyt, että tri. Augen oli täällä kun hän suuntasi käytävältä kidutuskammioon. Tri. Augen oli huoltamassa sähkötuolia. Hän yllättyi nähdessään arvon kreivittären kellarikerroksessa ja oli pudota siitä hyvästä pyörätuolistaan. Täällä kun ei Karmenen lisäksi muita eläviä ihmisiä kävele!

"Adèle, julma olemuksesi häikäischee minut", tri. Augen totesi kuivaan sarkastiseen tapaansa voimakkaalla saksalaisaksentilla ja sääti silmäluuppinsa tarkennusta. "Mikä toi schinut tänne rrrahvaan sekaan?" tri. Augen tarkasteli Adèlea luuppinsa avulla. Vain tri. Augen saa sinutella Adèlea tuttavallisesti, hänenhän ansiosta Adèle on yhä elävien kirjoissa.

"Turhat lätinät pois, tohtori." Adèle torjui tri. Augenin tuttavalliset ja imartelevat puheet. "Palasin juuri Pariisista ja huomasin tilaamani hissin johon on tehty muutoksia joista ei sovittu!"

"Rrrauhoitu Adèle hyvä. Muutokschet ovat minun kätteinjälkeä ja mielelläni esittelen kuinka hisschi toimii. Neiti säästää pitkän pennin henkilöschtökuluista kun sähkö tekee leipävoiman työn." Tri. Augen mutisi Adèlen tuohtumukselle. "Seurrraa minua".

Tri. Augen johdatteli Adèlen hissille ja he menivät aulakerrokseen jossa on enemmän valoa.

"Tästä kun painaa alas, hisschi menee alas. Neljä schäätöä neljälle kerrrokselle". Tri Augen esitteli hissin vipua jota Adèle oli painanut vahingossa.

"Ylempi nappi tilaa hisschin jos menet ylösch, alempi nappi tilaa hisschin jos menet alasch."

"Punainen lamppu tarrrkoittaa, että hisschi on varattu ja vihrrreä tarkoittaa, että hisschi on vapaa."

Adèle seurasi tri. Augenin esittelyä hämmästyneenä, iloisena ja innostuneena, peittäen toki tunnetilansa taitavasti.

"Hisschi vie neljään kerrrokseen vaikka osoittimen olen schäätänyt näyttämään vain kolme." Tohtori osoitteli hissin yläpuolelle. "Kellarrria ei ole vierailijoille olemasschakaan.", tri. Augen täsmensi. Adèle nyökytteli erittäin tyytyväisenä tri. Augenin älynlahjoihin.

 "Entä lamppu?" Adèle kysäisi nopeasti.

"Sche syttyy itsestään kun vain menee schen alle. En yletä katkaisimiin.", tri. Augen vastasi. Sitten hän kiireesti toivotti neidolle hyvää päivän jatkoa ja laskeutui hissillä kellarikerrokseen jatkamaan sähkötuolin parissa uurastamista.

Adèle jäi aulaan katselemaan valmistuneita seinäpintoja. Ihastuneena hän alkoi nauramaan ilkeästi kovaan ääneen. Linna alkaa olla valmiina vastaanottamaan vieraita... jotka kenties päätyisivät hänen päivällispöytään... Hah hah hahhaaa....!

Hissikuilun tekemistä - Rapattu kiviseinä

No niin! Että nyt on päästy kunnianhimoisen projektin kimppuun vihdoinkin, kun hissin rakentelu lähti käyntiin.

Päätin kertoa vähäsen hissikuilun kiviseinästä ja alempana seuraa youtubesta löytämäni havainnoillinen video maalaustekniikasta. Se on ihän älyttömän helppo, kannattaa kurkata!.

Pääsin siis aloittamaan hissikuilun ja sen taustan tekemistä. Ennen sitä piti sommitella miltä se hissikuilu näyttäisi linnassa, millainen hissi tänne sopisi ja miten sen toteuttaisi. Lisäksi minun piti suunnitella kattoon/seuraavan kerroksen lattialle tuet ja kaikki, sillä tämä kuvassa näkyvä materiaali ei todella jaksa kannatella painoa.

Tietysti koska kyseessä on kivilinna, hissikuilussakin on ihan pakko olla kiviseinää! Olen niin innoissani siitä, että suunnitelmani toteutui juuri sellaisena kuin sen ajattelin ja siitä päästäänkin sitten rapatun kiviseinän tekoon. Tässä on kyse muodoista ja tekstuurista, eli pääsin tällä kertaa paljon helpommalla kuin kellarikerroksen suurtöisistä kiviseinistä. Alun perin suunnittelin tekeväni vastaavat ja rappaavani ne vielä päältä (eli todella monimutkaiset suunnitelmat), mutta törmäsin Hobbypointissa depron-levyihin ja totesin, että nämä on paljon kivemmat työstää kuin styrox. Ja nämä seinät oli tosi nopeat tehdä!

Pehmeä pinta salli kuvioiden kaivertamisen tylpällä esineellä kuten siveltimen päällä. Eikä se ollut ihan justiinsa ne kuviot sillä...

...saadakseni tekstuuria hakkasin kovaharjaksisella harjalla levyyn rosoisuutta. Olin tyytyväinen, että laasti ja kivet erottuvat mutta ainoastaan siten, että tulee vaikutelma rappauksesta ja maalista seinän päällä. Into senkun kasvoi vaan!

Ensimmäinen kerros maalia. Laitoin valkoisen maalipohjan jota sitten aloin kerros kerrokselta varjostamaan tummemmalla. Pahoittelut heikosta kuvan laadusta ja oudosta luonnonvalon tuomasta sävystä. Varjostuksen jälkeen alkoi seinä näyttämään juuri siltä, miltä sen halusinkin näyttää: Maalattu kiviseinä. Ihan mahtava tunne jälleen, että onnistuin :)

Se, miten varjostus onnistuu kaikkein helpoiten näkyy alla videolla. Tämä video on pitkä, mutta niin inspiroiva! vaahtomuovista voi tehdä lähes mitä vain! Kannattaa ehkä katsoa 8:30 min. alkaen jossa linnan rakennus on loppumaisillaan ja videossa aletaan maalaamaan.

Linkki videoon: How to make a foam castle

En ole itse tehnyt tätä videota, mutta tuossa näkyy niin hyvin mitä tekniikkaa käytän kun teen pintoja seiniin tms. Ehdottomasti kannattaa kokeilla!

Tästä eteenpäin alkoi sitten hissin rakentaminen oikein urakalla ja tällä hetkellä olen 70% valmis. Kaikki osat on pohjamaalattu, enää puuttuu yksityiskohdat ja hissin asentaminen kiskoihin kiinni. Samalla olen tehnyt linnan aulakerrokseen seinäpintoja, niistä lisää myöhemmin kun tulee valmista. En jaksa odottaa, että pääsen seuraavaan kerrokseen! :)

Margareth Kaihuava - Linnan keittopiika

Jee, linnassa on jälleen uusi asukas! Esittelyssä Margareth Kaihuava, keittohommiin kahlittu keittopiika joka ei näytä liian tyytyväiseltä oltuaan näissä hommissa jonkin aikaaa :)

Margareth Kaihuava - Linnan keittopiika

Margareth Kaihuava oli Mont Blanckin kupeessa olevan kylän arvostettu kätilö. Hän oli. Vanheneminen vei häneltä leipäpalkan, sillä nuoremmat kätilöt valtasivat alaa helläkätisimmillä otteillaan ja moderneilla tietotaidoillaan. 

"Mikä ihme siinä on, että nykyajan nuoret ja ihmiset paapoo niitä rääkyviä rusinoita?" Margareth pohti ääneen. "Itku loppuu heti kun nostaa vauvaa jaloista ja läpsäisee kerran jos pari pakaroille. Siinä samassa on helppo katkaista napanuorakin. Roikottaminen tekee hyvää aivoille! Hapekas veri kun kierähtää pehmeään pääkoppaan niin pää turpoaa ja äly lisääntyy, eipä tule jälkeenjääneitä niistä ihmisistä. Kyllä nyt on vääryys tapahtunut ja maailmaan on odotettavissa imbesillejä ihmisalkuja, mokomat kätilön perkeleet!"

Vääryttä kokenut purkautuminen Adèlen rekrytointitilaisuudessa päättyi turhautuneeseen mutinaan. Tämä ilmeisen tuohtunut tomera täti tehosti kantaansa asettamalla kätensä kiukkuisesti ristiin istuessaan Adèlen vierashuoneessa. Margarethin tarinaa kuunnellessa Adèlen silmät alkoivat naamarin takaa loistamaan ja ovela hymy levisi hänen kauniille kasvoilleen.

Tästä tilaisuudesta on kulunut jokunen kuukausi.

Ihan vielä Château de Gödinin väki ei uskalla katkaista Margarethin käsistä kahleita ja avata lukitusta keittotilan ja aulan erottavasta metalliovesta. Ketään ei kiinnosta lähteä taas juoksemaan pitkin lumisia rinteitä keittopiian perässä! Tosin, tämä nykyinen keittopiika tuskin juoksisi nopeasti, mutta on melko paha suustaan kun hän harvan kerran sanallisen arkkunsa avaa.

Mutta onpa siinä todellinen vanhan kansan nainen! Kasvoista on ehkä väri kadonnut luonnonvalon puutteen vuoksi ja kahleet käsissä hiertää ikävästi, kaikkeen tottuu. Vaikka Margareth on tottunut näkemään verta ja ehkä pari sisältä ulos putkahtanutta kohtuakin, ne ei vedä vertoja sille mitä linnan keittiön kautta kulkee. Mikä hirviö tuo kaunis kreivitär on kun hän syö ihmisiä? Ajatus puistattaa! Parempi olisi olla kuolleena rottien räävittävänä!

Mikään ei tietty estä Margarethia sullomasta lihaveistä syvälle vatsamakkaroihinsa, mutta kenties hän on vain niin turtunut nykyiseen työhönsä keittopiikana, että hän ei enää näe metsää puilta. Onhan hän jo vanha, lapseton ja perheetön kuiva käppänä joka tuskin pärjäisi omillaan kylmillä seuduilla. Ei ilman työtä, sillä sitä hän ei mistään enää saisi. Hänellä pysyy veitsi kädessä ja ruhojen leikkaaminen Margarethin ronskein ottein on kevyttä verrattuna hienostoneitien valitukseen siitä, kuinka heidän vastasyntyneitä vauvoja käsitellään. Sinänsä Adèlelta nappivalinta, että kukaan ei tule kaipaamaan linnan keittiöön suljettua vanhaa rouvaa...

Muutamia valokuvia