Kellarin tyrmä - rautaovi pitää vangin sisällä

Jos ei ehdi kuluttaa montaa tuntia päivässä askarteluun, ainakin pari tuntia päivässä liikenee pienelle puuhastelulle. Olenkohan minä ainoa josta tuntuu, että työ on arjen tiellä? :)

Pähkäilin pitkään miten toteutan paksun seinän tekemisen. Entä siihen keskelle tuleva ovi? Nyt kun kellarin aula on valmis, pitää tehdä muidenkin huoneiden seinät sekä ovet. Harmittaa, että en töiltäni ehdi askarrella kuin tunnin pari kerrallaan! Minua himotti alunperin tehdä ensin Karmenen makuuhuone, mutta eteninkin tällä kertaa aulasta vasemmalle eli kidutuskammioon sekä sen viereiseen pikkuhuoneeseen. Keksin vihdoin, mitä siihen huoneeseen tulee: Siihen tulee tyrmä! Alunperin olin suunnitellut tekeväni kidutushuoneen kulmaan häkin, mutta kokonaisen tyrmähuoneen tekeminen oli liian houkutteleva ajatus. Ja kaikissa itseään kunnioittavissa tyrmissähän on tietysti kunnon rautaovet ja rautaiset ovikarmit ;)

Projektina valurautainen ovi

Tekeminen itse on ihanaa, siinä oppii. Olen oppinut tekemään oven nyt paremmin sekä saranoittamaan sen ihan itse tehdyillä jutuilla entistä paremmin. Sanoinhan, että jos tekee useampia ovia jälki se vaan paranee ja paranee! Lisäksi otin neuvoista opiksi ja kiinnitin paksuun ovikarmiin oven sen reunaan, en keskelle. Nyt se aukeaa nätisti nätisti, toisin kuin aiemmat puuovet kivikaarineen. Nehän meni kuin menikin linnaan käyttöön.

Mutta ovi ei aukea kokonaan. SEURAAVALLA KERRALLA TEHDÄÄN SIROMPI SARANA! Opinpahan taas jotain :)

Ja tässä kolmen arki-illan tulos. Onneksi on vapaapäivä tulossa, jee! Pääsen seinien kimppuun tyrmähuoneessa ja myös Karmenen makuuhuone saa oven. Saan askarrella!


Enshätään pahoittelen vaihtelevista kuvien laadusta. Mustaa pintaa kun oppisi kuvaamaan...!

Ja ehkä kuvien editointia (rajaamista) pitäisi joskus harkita... Mutta kuvien muokkaus on mielestäni huijausta, näytän nämä sellaisina kuin ne oikeasti on :)

Kunnon rautaovessa on tietysti kuluneilla lakkauksilla varustettu ruokintaluukku :)

Takaa kuvattuna... Pahvi on vähän lötköä märän maalin kanssa ja ruokintaluukusta tuli hieman epäsymmetrinen, mutta ei se haittaa. Nämä eivät kuitenkaan ole linnassa se tärkein asia, vaan itse tekeminen :)

Ja ovi auki, sen minkä aukeaa. Uhri kulkee vain kahdesti ovesta...!

Alla laitan kuvia miltä ovi näyttää luonnonvalossa parvekkeella. Ei ehkä niin hieno, mutta mutta... Se tuleekin pimeään huoneeseen ;)

Yllä (ja alla) lähikuvaa ruokintaluukusta ja lakkauksesta. Olen tosi tyytyväinen lopputulokseen.

Ja alla muutama kehnompi kuva (koittakaa kestää!). Saranat on tosi yksinkertaiset toteuttaa, ehkä kuvasta huomaakin mitä ne on? Ohutta rautalevyä ovessa sekä karmissa jotka on taivutettu päistä ja niiden läpi laitettu naula. Niiiiin yksinkertaista :)

Pronssin värinen härpäke alhaalla ehkä muuttuu vielä mustaksi, mietin sitä vielä. Mutta siihen tulen tekemään jonkinlaisen munalukon. Hmmmm...! Munalukko pitää uhrit tallessa mutta mitenköhän sen toteuttaisi?

Kurkitaan vähän miltä se näytti tekovaiheessa, eli ovi on kyhätty bambutabletin tikuista, pahvista, korujen osista yms...  Kuten myös ovikarmi. Se on tehty osin laminaattipaloista sekä bilteman sytykkeistä. Vuorasin sen foliolla piilottaakseni puun syyt. Luulen, että ilmastointiteippi olisi toiminut paremmin? Mene ja tiedä. Kokeillaan ensi kerralla sitä. Niiteiksi laitoin pieniä helmiä.

Kuvasta näkee miten syvä oviaukko on. Hupsista :) Paksut seinät!

Liimaus kuivumassa. Oikealle puolelle ovikarmin sisäpintaa liimasin puutikkua jotta saisin oven sopimaan paremmin. Mikä siinä on kun aina mitat heittää, argh :D

Olisi ehkä pitänyt sekin vuorata foliolla. Hyvä maalauksen jälkeen havahtua siihen!

 

 

Kellarikerroksen aula - seinäpinnat

Viikko on vierähtänyt todella nopsaan ja töiltäni en ole ehtinyt hirveästi tehdä linnassa. Ehkä alitajuisesti olen odottanut sähkövalojen saamista linnaan. Nyt tosi toimet ovat alkaneet Châteaussa ja voin sanoa, että suorastaan hirvittää! Olen vihdoin saanut hankituksi elämäni ensimmäiset sähkövalot nukkekotiin ja niiden mallailun jälkeen oli inspiraatiota laittaa "viimeinen naula arkkuun" kellarin väliseinien suhteen. Tästä ei siis ole enää paluuta takaisin :)

Tässä siis alkukuva mistä lähdettiin. Olin huolissani kiviseinien mataluudesta, mutta sain sen korjattua mitä erinäisillä keinoilla... :D

 Ideana on rapata seinät. Ja ihan oikealla saumauslaastilla! Sillä välin kun laasti tekeytyi tyhjässä jäätelörasiassa, karkasin suojaamaan kellarin ovet ja karmien kivet. Vaikeaksi rappauksen teki käytävän kapeus sekä se, miten pystyn jättämään johdoille riittävät aukot.

Aika katsella kehnoja kännykkäkuvia. Viritin lankaa nurkkaan, heh. Lieneekö hyvää tuuria, että vino sahaus mahdollisti johdon ujuttamisen tuohon väliin? Suunnitelmaan tosin tulee vielä mutka koska se valo pitäisi olla vaihdettavissa. Hmmm...

Teenkö tuohon pillin avulla käytävän?

Argh! Nyt iski luomiskriisi. En omista poraa.

 

 Samalla rappauskerralla tein askelman oviaukolle käytävään koska valmis seinäpala olikin liian matala sinne. Tämä korjasi asian :) Mallasin samalla kattoa/yläkerran lattiaa nähdäkseni miten tiivis tästä tulee ja ihan hyvältä se nyt näyttikin. Tulee heti intiimimpi tunnelma!

 Alla kuvassa kellarikerros ja askelma ovat saaneet kerroksen saumauslaastia. Se, miten laasti on meille päätynyt on ollut puhdasta tuuria - joku oli jättänyt taloyhtiön rappukäytävän kierrätyspisteelle. Minä tottakai poimin hyvään talteen :)

 Ja alla oikeanpuoleisenkin huoneen sivuseinä sai kerroksensa. Kuvasta näkee nyt melko hyvin miten laastin avulla "sulautin" kiviset kaaret koko seinään. Tässä vaiheessa jännitti ihan hirveästi.

Ja kun seurasin kuivumista, jännitti vielä enemmän. Apua, onko laasti jotenkin väärän sävyistä? Pitääkö se maalata vielä? Ohh, taas näitä perus luomiskriisejä :)

 Ja sitten voidaankin herkutella lopputuloksella ja se näyttää tooooooosi kivalta! Olen toooooooosi iloinen! Nämä on otettu tänä aamuna kun laasti oli yön yli kuivunut.

Turhaan jännitin, turhaan stressasin. Jouduin käyttämään taskulampun kirkasta valoa kuvauksen avustamiseen sillä mustat seinät todentotta imee kaiken valon. 

Aika magee! Ja oli helppo toteutta. Nyt sata lasissa tekemään loputkin huoneet ja pääsen lattioiden kimppuun, iiks! Sitten valohommiin! Château alkaa nousemaan kylmille rinteille yhä jylhempänä ja kauhistuttavampana ;)

ps. Muokkaan kätevästi postauksen julkaisun jälkeen kommentin, joka unohtui laittaa kokonaan. Yllä olevassa kuvassa on näkymä oikean puoleisen huoneen taustaseinästä. Sen yläreunaan tosiaan leikkasin palan styroxia jotta saan "korotettua" liian matalaksi tehtyä seinäpalaa. Sitten rappasin ne näkymättömäksi :)

Kellarikerroksen oviaukkoja - tilannepäivitys (+ muuta höpinää)

Olin aikaisemmin (klik!) tuskaillut kivisiä ovenkarmeja, jotka omasta mielestäni jotenkin epäonnistuivat. Lopulta kun sovittelin niitä taloon, huomasin yhteisön pienen lohdutuksen saattelemana, että kyllähän ne on hyvät linnaan. Sitäpaitsi, osaisinko tehdä paremmat? Kenties jos tekisin näitä sata lisää, se sadas voisi olla täydellinen yksilö :)

Markkinahumua kohti!

Olen pitänyt tietoista taukoa linnan rakentelusta. Kyllä sitä ollaankin paahdettu tuhatta ja sataa tämän kanssa! Olen ollut tyytyväinen tähän, sillä ollessani ovien kanssa umpikujassa en keksinyt mitä tekisin väliseinien pinnoille. Nyt kun asia on ollut taka-alalla ja olen tehnyt kaikkea kivaa mm. tulevia nukkismarkkinoita ajatellen, mieleen on selkiytynyt selkeä suunnitelma mitä teen kellarikerroksen seinille. Mahtava tunne :) Alkaa olemaan jo malttamaton olo aloittamisen suhteen, mutta odotan vielä viikonlopun yli tehden muuta mukavaa. En olekaan ennen osallistunut markkinoihin myyjän näkökulmasta myyden omia tuotoksia, joten olen superinnoissani! Kuka tietää mitä kaikkea kamalaa sinne saan aikaiseksi pöydälle myyntiin? ;) Enkä ole yksin, vaan äitini Soile tulee myös myymään ja pidetään yhdessä pöytää pystyssä. Niin kivaa! Ja on kivaa että "saan" tehdä erilaisia nukkisjuttuja niin, ettei ne ainoastaan jää laatikkoon pyörimään sillä ihan kaikki sormiani syyhyttävät ideat ei sovellu nykyiseen projektiini.

Missä mennään

Eli parin päivän tauko linnan rakennuksesta edessä ja sitten jatketaan. Olen tosiaan kiinnittänyt ovikaaret kellariin ja vielä puuttuisi seinien pinnat ja lattiat. Enää ne! Oikeastaan vielä kattohirret mutta ne tulee seinien ohella ensi viikosta alkaen. Olen tosiaan nyt iloinen näistä ovikaarista mitä olen tehnyt. Tässä hieman kuvia niistä :)

Kännykällä otetussa kuvassa yllä näkyy miten kellarikerroksen keskikäytävä eli ns. aula sijoittuu keskelle. Nyt alkaa hahmottumaan linnan todellinen luonne :) vasemmalle puolelle tulee kidutuskammio häkkeineen ja sen viereen vasemmalle (ei näy kuvassa) pikkuhuoneeseen tulee välinevarasto (ehkä). Käytävästä oikealle puolestaan tulee laboratorio/toimenpidehuone ja ovi, joka johtaa pikkuhuoneeseen taaempaa, vie sitten Karmenen makuukammariin <3 Alunperin ajattelin, että se olisi kylmävarasto mutta Karmen on niin suloinen mummeli, että hän ansaitsee olkipatjaisen pedin ja mukavat oltavat :) Etuseinämä tulee sitten myöhemmin tehtyä ja se tulee olemaan irroitettava, luonnollisesti. Katoksi tälle kellarille tulee etupihaa ja pääaulan lattia.

Nyt lisäkuvia ovista ja oviaukoista :)

Yleiskuvaa. Olen itseasiassa todella tyytyväinen. Välillä mietin, että olenko tosiaan itse tehnyt nämä? Huh.

Onneksi kiviseinämät sopii yhteen vaikka käytin molempiin eri tekniikkaa :)

Tässä vähän akryylimassasaumoistakin kuvaa. Se on ihan hyvää massa vaikka joustaakin hieman. Tulee tukeva. Ja ah, nuo irvistävät ovikaaren ja oven väliset raot on kyllä persoonalliset :D

Valo näyttää tekeleen kolmiulotteisuuden.

Ovesta hieman lähikuvaa. Tein ovinupin pienestä ruuvista jonka terävään päähän liimasin helmen. Kannasta se oli sitten helppo sijoittaa oveen kiinni. Helmen reikään liimasin katkaistun naulan ja naulankannan. Sitten maalasin mattamustalla. Näyttää takorautaiselta.

Ovikaaren kiviä. Harmittaa, että kuvaan eksyi kissan tai koiran karva!

Tähän kuvaa otin mukaan nuo kivien pinnalla näkyvät styrox-pallurat. Hmmmm? Jos ei tietäisi kivien olevan tosiasiassa styroxia, huomaisikohan noita? 

Olen tyytyväinen! Ensi viikolla mennään kohti uusia haasteita. Teen viikonloppuna massatutoriaalin joten kurkkaillaan taas :)

Näin syntyi Karmen Dălite

Pahoittelut kehnoista kännykkäkuvista jälleen kerran!

Karmenesta piti tulla ensin keittäjämies. Sitä ennen olin alunperin tekemässä cernit-massasta (vastaa fimoa) pelkkää pääkalloa linnaan kipeän käteni kanssa, mutta pääkallosta tulikin niin hieno pää, että näin sen heti asukkaana. Sitä muovanneena enemmän ja enemmän pitikin tehdä jo kokonainen nukke vastoin suunnitelmiani... :)

 

Alla kuvassa "mies" sai itselleen lyhyet kädet ja kapean kehon. Tietysti paksut jalat, joutuuhan sitä paljon olemaan jaloillaan kiireisessä linnassa. Minulla oli heti visio millaiseen "skenaarioon" tulen asettelemaan hänet linnaan kun se valmistuu.

Ensimmäisenä vaatteena ompelin hänelle sitten housut.

Housut jouduin lopulta ompelemaan päälle koska ne oli vaikea ommella mittoja vastaaviksi, heh. Tykästyin vaatteiden tekoon!

Yllä kuvassa ompelin "miehelle" huppukaavun joka muistuttaisi munkin kaapua. Vähän narua sinne tänne jotta saisin sen istumaan, eihän erikoismitoitettuja vaatteita tälläisille palvelijoille siihen aikaan tehty.

Tämän jälkeen huppukaapu piti koristella veritahroin, mömmöroiskein ja mitä kuvitteellisimmilla eritteillä... ;) Kuvassa se liehuu kevyessä kesätuulessa kuivumassa. Käytin tähän akryylivärejä.

Aika meikata. Käytin liituja kasvojen varjostukseen ja ehostamiseen. Tässä kuvassa näkyy nyt selvemmin miten paljon saa aikaiseksi varjostamisella, mm. otsajuonteet tuli esille ja silmäluomien iho ryppyisemmäksi  sekä tummentuneeksi. Tässä kohtaa, jostain syystä nukke alkoi muistuttamaan vanhaa mummelia.

Verestä värjäytyneet housunlahkeet jotka on tietysti kovin rispaantuneet. Edelleen tästä  piti tulla mies vielä tässäkin vaiheessa... Olen iloinen varpaista miten ne onnistui, aika rumat eikö? Ei ehkä ihan niin rumat kuin minulla! :D Liimasin ja sidoin narulla kiinni nahkalätystöjä keskiaikaisiksi kengiksi hänelle.

Ja tässä tuoreeltaan valmistunut "keittäjämies" joka alkoikin muistuttamaan enemmän ja enemmän varsin huonoilla ulkoisilla avuilla varustettua vanhaa naista. Mummomaisuuden sinetöi lopulta ruskea sideharso joka on sidottuna hänen päälaelle leuan alta helpottamaan alituista migreeniä. Sain siihen liimattua kätevästi kaavun hupun käyttäen paria tippaa tekstiililiimaa.

Ja sitten päästään eroon kehnoista kännykkäkuvista ja katsellaan upouusia kuvia hänestä! Sain asennettua linnaan ensimmäiset ovet tänään joten heti piti päästä herkuttelemaan valokuvauksen merkeissä :) Harkitsen vielä vakavasti jospa laittelisi Karmenen poskiin ja käsiin vähän tahroja tms.



Talon pikku apulaismuori on tuomassa tuoreita sydämiä. Selkä on vähän kumarassa mutta Karmen on sisukas mimmi <3

Allaoleviin kuviin laskeva aurinko soi huoneeseen mitä ihanimman kuvausvalon!

 Ja sitten kasvoista lähikuvaa...

....kuten myös varpaista ja kengistä. Housun lahkeen alta pilkottaa pari ikävää tuoretta haavaa/arpea.

Kellarin ovet ja raamit - Ö-mappiin! (?)

Olen oppinut jotain: ensin tehdään ovet, sitten oville karmit. Tyyliini kuuluu oppia asioita vaikeamman kautta ja sekös nyt tietysti ärsyttää. Hermot menee!

Mitä se tekeminen on, jos joskus ei menisi jotain pieleen? "Hermoriekaleena" poden epätoivon hetkiä ja suunnittelen aloittavani ovikarmien teon alusta. Itseasiassa päätin jo tehdä ne alusta, ainakin osa minusta.

Kokonainen päivä meni näihin ja vaikka olen tyytyväinen lopputulokseen, en ole tyytyväinen siihen miten nämä "toimii" - eli ei toimi.

Ovet sen sijaan on oikein hyvät, sain edes jotain aikaiseksi. Yritän jotenkin tykätä näistä ovikarmista jotta saisin jo projektia eteenpäin, mutta se ei vain onnistu. Enkä voi tehdä linnaa "huonon" päälle, se ei ole koskaan hyvä asia ja taakse jäänyt juttu vaivaa tulevaisuudessa.

Eli uusiksi meni! En vain oikein tiedä, miten toteutan kiviset ovikaaret sillä ainoa kelvollinen ideani oli tässä. Ellen sitten tee puuraamit ja päällystä niitä munakennolla? Ääh. Vaikeaa. Olen niin pettynyt mutta samalla niin huvittunut tästä onnettomasta viritelmästä. Eniten harmittaa rajallisen vapaa-ajan "tuhlaaminen" tälläisiin joutavuuksiin kuten epäonnistumiset, murr! :)

Apua. Vai laittaisiko sittenkin nämä linnaan? Ne on niin kauniit, että en raaskisi heittää pois mutta kun ne ei toimi...

Mielessäni pyörii vain se, että tuhlasin kokonainen päivän, yhden vapaapäivän, näihin. Huokaus! Katsotaan vähän mitä sitä ollaan tehty. Vaihdoin kameraa välillä joten laatu vaihtelee.

 Esikaiverretut ovikaaret.

 

 Haistoin ongelmia jo tässä. Olisi pitänyt kuunnella intuitiota! Ohueksi leikattu styrox halkeili jatkuvasti :(

Tähän asti mentiin kuten ollaan menty kiviseinien kanssa. Erona nyt se, että täytin raot liimalla ja hautasin tekeleen hiekkaan kunnes liima kuivuu.

Kas näin. Tuli itseasiassa hieman eri näköinen kuin alkuperäinen kiviseinä josta olin tehnyt ohjeetkin. Aion ehdottomasti lisätä tämän tekniikan ohjekollaasiin. Eli käytännössä tämä on onnistunutta projektia, vielä tässä vaiheessa... :)

Nyt meillä oli aikaa tehdä ovet.

 Ja että ihan oikeasti tehtiin mittojen mukaan! Todisteena ovikaarista jäänyt pala styroxia. Otin huomioon myös kaivertamisesta syntyneet mittaerot.

 

 

 Nyt ovikaari oli valmis kuivuneen liimansa kanssa.

Ovet petsattiin ja vahattiin. Omasta 1:1 projektista ylijääneitä tarvikkeita oli kiva hyödyntää näin pieniin esineisiin. Ihan outoa. Yleensä maalaan :)

Ovikarmit sai myös maalia lisää. Nyt puuttuisi siis enää se ovi....

Noh. Siinä se nyt sitten olisi. Otin kuvat tänä aamuna kun väkertämäni saranaviritys oli kuivunut.

Yritin varmaan yön yli sopeutua näihin mutta en tiedä...

Laitan isona nämä kuvat.

 Valo paistaa raoista. Raot raot ja raot. Äääh!

Tässä edestä kuvaa. Nuo raot ;( Saranasta jää väkisin tuollainen rako, joten onko nuo raot sitten niin vaarallisia? En tiedä. Olen kriisissä.

Tämän enempää ovi ei sitten aukeakaan. Tarvitseeko sen edes? Hmmm...

En tiedä. Nätit on mutta ne ei toimi!