22. kesäkuuta 2015

Laboratorioon esineitä - megapläjäys kaikkea uutta tavaraa!

Olen hiljalleen tehnyt rakentelun ohella niin nukkeja kuin huonekalujakin. Laboratorioon on saatu tri. Augenille oma työnurkkaus, eli operaatiopöytä jossa on verirännit ja hieno kirurgin jalkalamppu. Nämäkin on syntynyt kierrätysmateriaaleista. Lamppuun olen erityisen tyytyväinen! Nyt voin todeta, että linnan alkutaipaleella uurastamani sähkökaappi toimii ja sinne on helppo kytkeä valaisimia. Johdot pitää vielä sijoittaa niin, ettei ne roiku "asiattomasti", mutta johdot tulee olla näkyvillä, ehdottomasti!

Hylly taustalla oli alkujaan liimattu kiinni, mutta sitten kun aloin sommittelemaan tri. Augenille työnurkkaa, jouduin irroittamaan sen KUITENKIN. Siitä johtuen seinä taustalla kärsi hieman vahinkoa. No, korjataan myöhemmin! Hylly on kirjoja ja purnukoita varten ja sen pitää ehdottomasti olla jämäkkä, muuten nakkisormeni tuhoaa kaiken minkä järjestykseen saan :)

Tässä kellaria tähän asti. Vielä pitäisi saada tehtyä kemistin pöytää, työkalulaatikoita, telineitä, kaikkea ällöä ja mageeta, mutta ongelmana on nyt se, etten tiedä mistä saisin tehtyä pöydälle koeputkia ja muita lasiesineitä. Tähän kysymykseen kaikki nyt jää enkä osaa oikein aloittaa mitään ennen kuin olen ratkaissut tämän. Olen tutkiskellut nettikauppoja jos ostaisin valmiita lasiesineitä, mutta jotenkin vierastan valmiiden ostamista koska tavoitteena on tehdä kaikki itse. Kaikki, niin... Eihän se paha nakki ole, jos ostaa ne valmiina mitä ei itse osaa/pystyi tehdä? Sitä vartenhan on olemassa niitä, että niitä voi ostaa :) Itsekriittinen kun olen, tätä pohdin todella paljon. Aion harjoitella sitä, että laitan linnaan muutakin kuin vain itse tekemiä juttuja. Maailma on täynnä taitavia ihmisiä joiten käsitöitä mahtuisi tänne yllinkyllin!

Olen tehnyt aiemmin talvella opetustauluja tri. Augenille muistikartaksi, mistä löytyy mitkäkin tärkeät osat ihmisestä. Näitä oli tosi paljon, mm. kääröjä mutta osa on kadonnut jonnekin laatikoiteni syövereihin. Ehkä ne tulee vastaan vielä? Vihdoinkin niitäkin voi sijoittaa linnaan eikä vain hillota purkeissa tms. Niinikään aivoja ja sikiöitä voi alkaa jo laittelemaan purkkeihin ja sijoittamaan hyllyille, hihii.

Katsellaampa nyt tarkemmin kuvia mitä hienoa labrasta jo löytyy!




Leikkauspöytä ja verirännit. Pohdin, pitäisikö ränniin tehdä verta ja sankoon myös. Sanko myös häiritsee hieman, ensinnäkin siitä puuttuu yhä kahva ja sitten se on saman värinen kuin itse pöytä. Pitää duunata sankoa, se oli vain kokeilumielessä tehty havainnollistamaan eikä lainkaan valmis esine. Tässä kuvia miltä leikkauspöytä näytti ennen maalausta:


Ohops, kuvassa kansi on sommiteltu väärin päin, hah :) Mutta kuvasta huomaa ainakin, että se on tehty kovinkin vaatimattomasta esineestä eli purkin kannesta. Jalat on kyhätty ompelukoneen kantokahvasta ja sitten liitetty vielä paininjalkoja. Ne on aika söpöt! Ehkä valmis pöytä näyttääkin siltä, että jalat on tehty ompelukoneen paininjaloista? Ainakin jos tietää sen, niin sitten se näyttäkin siltä.


Tässä kuva vielä ennen kuin tein verirännit pöytään. Kuvasin sen Karmenen makuuhuoneen oviaukosta ja havaitsin, että pöydän reuna oli epäsiisti.

Taitaa olla meikäläisen "tavaramerkki" nämä mielikuvitukselliset esineet. Vähän samaan tyyliin kuin tyrmän wc-pönttö, lamppu tehtiin samoin metalliosista milloin liimaamalla ja milloin ruuvaamalla osia yhteen. Lopputulokseen olen todella tyytyväinen!




Ja siinä se komeus on, saanut juuri maalia pintaan. Koska se painaa tosi paljon tuolta ylhäältä, jouduin liimaamaan jalkaan kiinni tuollaisen metallisen laatan ettei lamppu kaadu. Se vie harmittavan paljon tilaa, mutta pysyy ainakin pystyssä!

Sitten vielä on näitä opetustauluja mitä olen tehnyt ja pöydällä oleva tutkimusta tukeva dokumentti. Tulostaessa kuvat pikselöytyy hassusti kun ne on niin pientä printtiä, mutta ainakin ajaa asiansa. Paperi on vanhennettu aikoinaan rypistämällä ja sen jälkeen ne on dipattu mustaan kahviin jotta väri tulee tuollaiseksi "seepiaksi".



"Opetustaulut" on liimattu mattalakalla pahvin palaseen kiinni. Niihin pitää tehdä vielä narut ja sitten ripustaa seinälle :)

Hyllykin tuli nähtyä tuolla edellä ja siitä en erikseen kuvia enää laita, niinkin yksinkertainen kyhäelmä. Se on esimmäinen esine, jonka olen tehnyt balsasta. Tykästyin materiaaliin ja sen työstöä aion harjoitella lisää.

Kas niin, että tälläinen megajättipläjäys tavaroita ja tunnisteita yhtä blogipäivitystä kohti! Tavaraa on vasta niin vähän, mutta silti jo paljon. Olen parhaillaan rakentamassa kolmannen kerroksen seinäpintoja, katsotaan milloin saan niitä valmiiksi. Keittiössäkin on uutta sekä varastohuoneessa, ne on ollut listalla laitattaa tänne blogiin joten enköhän saa pian niistäkin asiaa päivitettyä. Tällä hetkellä laboration tekeminen innostaa niin paljon, että voi olla mahdollista että sinne tulee ensin lisää ennen kuin isken kynteni ylempiin kerroksiin :)

20. kesäkuuta 2015

Uhrinuket

No niin, nyt se tapahtui! Linnaan on saatu uhreja, jee!

Jos jouduit klikkaamaan ylimääräisiä sivuja auki päästäksesi blogiini, niin onneksi olkoon: Bloggerin suodatus toimii. Eli tämän postauksen myötä blogille on tullut K-18 luokitus koska nyt sisältö muuttuu rankaksi ja raa'aksi, jiihaa. Siistiä! Olen jo näin pitkällä! Toivottavasti tämä pieni muutos ja tulevat ällöt asiat eivät karkoita teitä lukijoita pois täältä. Ehkä hetkellisesti blogiin saattaa ilmestyä kauheita asioita, mutta pian taas höpistään "kukkasista ja luomiväreistä" entiseen tapaan. Nämä jutut on ollut suunnitelmissa tuoda linnaan jo linnan pohjapiirroksia luodessa ja ihmettelen, jos en saa tämän julkaisemisinnon purkauduttua migreenikohtausta ;)

Ja ei, en ole kipeä tai psykopaatti massamurhaaja :D Minulla on ollut äärimmäisen kivaa kun olen tehnyt näitä nukkeja, naurua on piisannut kun olen päästänyt pimeän sieluni valloilleen! Vielä hirveämpiä suunnitelmia on mielessä kunhan saadaan linnaan kerroksia lisää, täytyisi rakentaa mm. verihana kellarista Adèlen sviittiin ettei tarvitse ravata verisangot käsissä pitkin linnaa, hmmm... hah! Harmittaa, etten hoksannut tehdä ruumishissiä kellarista keittiöön. Nyt sitä on huono tehdä kun on lattia paikoillaan, nyyh.

Katsellaan nukkeja siis!

 

Uhrinuket ovat siis tarinaa tukevaa rekvisiittaa. Luu-Liisa on ollut poiskkeus ja kenties linnaan tulee uhri, jonka tarinaa seuraillaan tarkemmin. Mutta totta mooses täytyy silti esitellä kaikki!


Yllä kuvassa on tarkkasilmäisen kommentoijan bongaama mätänevä ruumis. Mietin jo silloin, että pitäisikö laittaa varoitustekstiä, mutta se oli niin pieni häivähdys taustalla joka oli tarkoituskin. Nukke on tehty kokonaan fimosta ja sitten maalattu. Tyrmässä hän sitten makoilee, hiljaa ja haisevana, hih. Hänet on luotu tätä kuvauskulmaa silmällä pitäen, sillä hänellä ei ole kasvoja. Ainakaan enää?


Ja kuva kun nukke on kädessäni. Kuvaan eksyi koiran karva, pahus! Mutta tästä huomaa miten väri muuttuu heti kun sen tuo tuolta linnan pimeästä valaistuksesta, eli sinänsä on haasteellinen kuvattava suorassa luonnonvalossa. Omasta mielestäni onnistuin hyvin tässä nukessa :)

Seuraava on miespuolinen, nimeltään Jason. Jasoniksi häntä nimittäin kutsuin koko ajan. Jasonia ei voi tappaa hyötykäyttöön koska hän ei ole nainen, ikävä kyllä. Niin ainakin Adèlen mukaan. Kuolema olisi suuri helpotus tälläisen tuskan sijaan. Mutta hän palvelee linnassa hyvänä "testieläimenä". Tämä miesparka bongattiin hiippailemasta linnan edustalta ja sitte otettiin kiinni. Kuvassa tri. Augen on juuri saanut päätökseen hammasoperaation: Jasonilla oli paljon hammasmätää ja tri. Augen päätti auttaa miestä. Eipä tule mätää enää, ei... 


Aiemmin käsistä oli amputoitu sormet ja jaloista varpaat. Ne meni tieteelliseen tutkimukseen. Kylläpä Jasonia nyt koetellaan ;)
 Operaation jälkeen hänet siirrettiin tyrmään mätänevän vainajan seuraksi kun ensiksi hänen annettiin "jaloitella" rauhoittavat huumausaineet pois verenkierrosta.

Äääks! On tuo kyllä aika kauhea nukke, vaikka itse sanonkin. Ehkä vähän liiottelin veren kanssa ikenillä, mutta toisaalta... Ei se ole ihan kevyt operaatio kiskoa hampaat juurineen ja istuttaa metallipiikit tilalle! Ja siinäpähän huudat Jason tuskissasi, eipä maan alta sinua kukaan kuule... ;)

Että sellaista! On sitä muutakin massailtu, vielä odottaa viimeistä silausta. Kerrottakoon, että laboratorio on saanut hyllyn ja operaatiopöytä on työn alla, eli lisää tulossa... Ruokia on tehty myös keittiöön, leipää ja vihanneksia. Ihanaa, että voin jo sijoittaa pientä tavaraa, tai no. Ainakin isot, kiinteät kalusteet voi jo laittaa paikalleen :)

16. kesäkuuta 2015

Kolmas kerros nousee, nousee!

Uuh, kolmas kerros jo! Ja juhannusviikko, mikä tarkoittaa tälläiselle vuorotyöläiselle pyhälyhennyksiä työviikkoon, jee! Tällä viikolla ehtii tehdä taas kaikkea kivaa ja sitten painetaankin sata lasissa töitä kunnes heinäkuun puolen välin jälkeen alkaa kesälomani nro. 2. No, linnaan tulee kerroksia kaikkiaan neljä, ehkä viideskin, joten olen aikalailla puolessa välissä nyt ja nyt kun katselen tuota rakennelmaa joka nököttää olohuoneessani paraatipaikalla, sydämessä läikähtää sellainen onnistuja-fiilis :)

Eilen sain valmiiksi tehdä käymälän, siis wc-tilan, linnan vierailijoille ja asukkaille. Tämä huone syyhytti jo monta päivää, mutta töiltä en vain ole ehtinyt tehdä mitään. Nyt ehdin, hahaa. Adèle ei tule käymään tässä wc-tilassa vaan hänen kattosviittiin tulee hänelle ihan oma kylpynurkkaus. Eli tästä se lähtee, kolmas kerros. Alunperin ei ollut tarkoituksena tehdä vessoja linnaan ollenkaan. Kävin kurkkimassa vanhoja blogipäivityksiäni tarkistamassa mitä olin tähän huoneeseen alun perin suunnitellut... ja tähän kohtaan ilmeisesti en suunnitellut mitään erikoista, mutta talon toiselle puolelle samaan kohtaan tulisi terassi. Aivan niin! Nyt muistankin. Minua silti hämää miten olen leikannut seuraavan kerroksen ikkuna-aukot, hah. Ajattelinkohan jotain tiettyä? Noh. Tähän kerrokseen tulee sitten ruokasali/oleskelusali kauniin terassipuutarhan kanssa. Onhan se ihan loogista, että wc on samassa kerroksessa joten vierailijat ei lähtisi haahuilemaan vahingossa vaikkapa kellariin! Tätä kerrosta voisi kutsua vaikka oleskelukerrokseksi, joska täällä tapahtuu kaikkea kivaa.

Aulakerroksen sisäkatot

 

Vielä pientä viilausta kuten saumojen siistiminen puuttuu, mutta muutoin sanoisin, että valmista on :)




Rohkeasti liimasin vihdoin lattian kiinni joten aula, keittotila sekä kahvihuone sai lopulta katon päälle. Lopultakin! Sisäkattojen pinnat oli kätevä tehdä, ystävämme Hobbypoint sisältää paljon kivoja juttuja ja sain sieltä inspiraation kun kävin katselemassa skräppipapereita tapettien toivossa. Sieltä hyllystä bongasin kauniin ruusukohokuvioisen ison paperin ja näin sen heti aulan sekä kahvihuoneen sisäkattona. Väri sointuu hienosti tiloihin ja mikä parasta - minä säästyn kohokuvioittamiselta koristeliimalla ;)


Keittotilan katto toistaa samaa puupanelointia kuin seinätkin. Vielä pitää tarkistaa, että saumat ovat kunnossa ennen kuin lähden tekemään takkaan tulisijoja tai yleensäkään muuta ällöä kivaa koko keittiöönja ruokavarastoon. Siellä pilkistää täytekittiä reunoissa! Tämä kuva on jotain niin kamalaa koska kuvakulma saa huoneen näyttämään niin kiharaiselta, hah :D

Oleskelukerroksen WC - lattiat, seinät ja katto

 

Siirryttyämme nyt kolmanteen kerrokseen, tulee jälleen blogin tunnisteisiin uutta. Täytyy lomalla siivota vähän ja katsoa tunnisteet uusiksi. Muutenkin hissistä on pitänyt tehdä erillinen postaus sen rakentamisesta mutta enhän minä nyt sellaista ole ehtinyt kun sormet syyhyää linnan parissa :D



On aika huikeaa, että sain yhden päivän aikana tehtyä lähes valmiiksi yhden huoneen lattian, seinät ja sisäkaton. Eikä pelkästään sisäkaton vaan samaan syssyyn asensin myös ulkokaton joka kaipaa vielä kunnon päällystettä sekä ikkunaruutua. Sovitin huvikseni joskus taloyhtiöni kierrätyspisteestä dyykkaamani muovisen säilytyslaatikon kantta, joka on talon katon mallinen, ja sain ahaa-elämyksen. Leikkasin sen puoliksi, ikkunapaikalle aukon ja avot - linnan sivuhuoneet vasemmalta puolelta on taivaalta sinetöity. Kierrätystä parhaimmillaan! Näky omissa silmissäni on uskomaton, sillä vihdoin tämä rakennelma näyttää edes jostain kohtaa nukkekodilta :)



Wc sisäpuolelta on sitten mosaiikkilaatoilla päällystetty, lattia sekä seinien alaosat. En ole mikään mosaiikkityön fani siinä mielessä, että sitä on tylsää tehdä, mutta lopputulokseen olen tyytyväinen. Hain "vasemmalla kädellä" tehtyä vaikutelmaa saumauksen kanssa etenkin nurkista. Muutoinkin koko huone sai olla reilusti korjatun näköinen! Ainoa harmi vain, että yritin oikaista seinäpaneeleiden kanssa niin että liimasin vain mosaiikit ja sitten kun asensin niitä, laatat irtoili ja minulta meni hermot. Jatkossa tiedän, että liima ei pidä laattoja. Lopulta sitten sormella täytin saumoja ja sen kuivuttua pyyhin kostealla rievulla.


Tuo ihana seinäpäällyste on niinikään Hobbypointista ostettua korttipohjakartonkia. Tykkäsin sen sävystä vaikka hain vähän enemmän petrooliin menevää, mutta tämä kelpasi hyvin. Liimalla ja teipillä sain vähän tapettiin kulumaa ja liisterillä päällekorjattua meininkiä. Tämä huone tulee näyttämään hyvältä kun saan sinne ammeet ja muut hömpötykset.

Kuten kuvista näkyy, pientä viilausta vaille valmis huone! Sisäkatto pitää maalata vielä ja sulauttaa se riekaleiseen tapettiin yms... Mutta nyt on jo paljon tehty. Vielä mietin, pitäisikö sittenkin tehdä joku lista laattojen ja tapetin väliin? Omaan silmään reuna näyttää vähän hassulta... Mitä siihen oikein sitten laittaisi?

Suunnittelua


Ruokasalia varten minulla on ihan järjetön suunnitelma mielessä enkä ole ihan varma, kannattaako siitä vielä puhua ennen kuin olen miettinyt loppuun asti. Se olisi tosi suurtöinen! Onhan täällä paljonkin suurtöistä joten nähtäväksi jää, millainen sali saadaan aikaiseksi sillä visio riitelee edustustilan kanssa - onko Adèlen järkevää päällystää huonetta osin luilla ja siten paljastaa itsensä?

Hmmmm...! Paljon mietintää ja vaikeita päätöksiä mitkä vaikuttaisi koko linnan väen tarinoihin... ;)


13. kesäkuuta 2015

Linnassa kummittelee! - Osa 2

Oli yö. Linnan väki nukkui syvää untaan, mutta eräs ei nukkunut. Ei ole nukkunut siitä lähtien, kun tyrmään oli tehty käymälä.

Mutta miksi? Miksi tämä levoton sielu ei saanut rauhaa?

Levottomalla sielulla oli myös nimi. Rouva Helden, Luu-Liisaksi ristitty naisparka jonka jäänteet roikkuivat häpeällisen kauan tyrmän seinällä. Mutta jäänteet eivät roikkuneet enää! Linnan lohduttomien seinien sisällä haahuileva sieluparka on huomannut sen. Eikä vaikuta kovin tyytyväiseltä! Hän tuijotti tyhjiä kahleita ja maassa mätänevää ruumista jota ei tunnistanut omakseen. 


Missä hänen jäänteet ovat?

Linnassa levottomuuksia aiheuttanut Luu-Liisan haamu on kiertänyt etsimässä jäännöksiään, tuloksetta. Kerta toisensa jälkeen öisin hän on palannut tyrmään katsomaan jos ne ilmestyisivät sinne taas, mutta turhaan. Vielä kerran hän tarkisti ja tällä kertaa hän päätti myös löytää ne!

Yön hiljaisuudessa Luu-Liisan haamu matkasi pitkin linnaa ja löysi tiensä keittopiika Margareth Kaihuavan työskentelytiloihin ja ruokavarastoon. Sieltä, köykäisestä puulaatikosta Luu-Liisa löysi luurangon palasina, unohdettuna...


Niin surullisen unohdettuna. Luu-Liisa tuijotti laatikon sisältöä uskomatta näkemäänsä. Hän epäili onko laatikkoon ladotut luunkappaleet todella hänen. Hän huomasi hampaissa tutun loven ja totesi kaihoisin mielin, että jäänteet todella olivat hänen. Mutta kaiho muuttui pian raivoksi... vaaralliseksi raivoksi!

Hänen jäänteet... Häpeällisesti laatikossa! 

Yön hiljaisuus rikkoontui, kun Luu-Liisa katosi yön pimeyteen valtaisan tuulen saattelemana. Siitä lähtien joka yö linnassa on ollut aiempaa vetoisampaa käytävillä, suljetuissa huoneissa ja jopa kellarissa joka olisi viimeinen paikka, missä tuulee. Linnan väki tietää sen, mutta ei välitä... Ainakaan vielä.

Eräänä varhaisena elokuun alkuiltana, vielä kun aurinko teki laskuaan Mont Blancin rinteiden taakse, linnan väki oli lopettelemassa töitään kun kellarikerroksen käytäville nousi outo, hienoinen kuiske ja tuulen kahina. Se tuttu veto alkoi taas! Joka ilta se alkaa. Olkiaan kohautellen linnan väki jatkoi töiden lopettelua kunnes yllättäen valot alkoivat vilkkumaan, lamput heiluivat ja tärisivät!

Lopulta valot pimenivät.


 Työläiset ihmeissään pimeyden yllättäminä säikähtivät. Valot! Mitä nyt!? Margareth...



... sekä tri. Augen hämmästelivät liikkuvia lamppuja ja valojen sammumista.

Nopeasti linnaan laskeutui rauha ja valot syttyivät jälleen. Tämä omituinen ilmiö kaihersi linnan väen selkäpiitä, eikä suotta.

Tapahtumien johdosta Adèle herätettiin kiireesti hänen iltapäiväuniltaan. Ensin toki pohdittiin uskaltaako Adèlea häiritä, sillä hän toipui vielä raskaasta kauneusleikkauksestaan. Mutta on sovittu, että kaikista linnassa tapahtuvista erikoisista tilanteista täytyy kertoa hänelle, heti ja ensisijaisesti. Hän on se, joka päättää toimenpiteistä. Ei olisi sopivaa, että vieraita tulisi linnaan ja Adèle ei olisi valmistautunut kohtaamaan heitä peitetarinoillaan sekä kasvonaamiollaan!

Hiukset vielä kampaamatta ja unisilla silmillään Adèle kierteli linnan käytävillä tunnustellen linnan ilmatilaa. Vai että tuulee? Lamput tärisee? Hän ei löytänyt mitään, mikä selittäisi kerrotut sähköilmiöt linnassa ja kaikki oli ihan normaalisti. Niinpä hän meni haukotellen kahvihuoneeseen katselemaan uusien ikkunaruutujen läpi avautuvaa näkymää alas laaksoon jonka pohjalla sijaitsee Valmont-niminen kylä. Kylä on pieni mutta melko varakas lukuunottamatta sen itä-laidalle ilmestynyttä "ghettoa" jossa on ryöväreitä ja huoria vaikka koko Ranskalle jakaa. Adèle irvisteli ajatuksiensa juoksulle. Likaisia ihmisiä. heidät pitäisi pyyhkiä elämänkirjoista kokonaan. Sitten hän huomasi vuoren varjossa sijaitsevan kylän keskeltä nousevan ihmislihan katkuista savua.


"Roviot." Adèle kuiskasi itsekseen ja hänen huulille levisi ilkeä, vahingoniloinen virnistys. Noitia, viheliäisiä nuoria kauniita naisia poltettiin siellä. Kenties muutama huorakin! Hänen mielestään se oli ihan oikein, että lain rautainen koura piti otteessaan ja pyyhkäisisi kaikki pohjasakat pois kaduilta.



Yllättäen outo tuulenpuuska takertui Adèlen hameenhelmuksiin...


... ja se takertui oikein kunnolla! Vanhasta tottumuksesta Adèle pyrki peittämään hänen kuollettavan kauniita jalkojaan. Eihän täällä ole edes ketään, keneltä peittää ne. Niin Adèle ainakin luuli.

Ihmeellistä, että tuuli ei ottanut laantuakseen. Se oikein pyöritteli Adèlea pienessä kahvihuoneessa!


Adèle tuki itsensä tarttumalla ikkunanpielukseen samalla kun tuuli riepotteli hänen kalliita vaatteitaan ja kampaamattomia hiuksiaan. Ja yhtä nopeasti kuin tuuli yltyi, se lakkasi oudon huokauksen saattelemana.

Adèle loi pitkän silmäyksen vasta asennettuihin ikkunoihin ja kirosi, että ne oli asennettu niin huonosti, että veto pääsi läpi!



"Hmm, täytyy lähteä kertomaan vetävistä ikkunoista rakennusmestarille. Tälläinen peli ei vain vetele!" Tuumasi Adèle.

Hän kääntyi kannoiltaan uuden, yltyvän tuulenkuiskeen saattelemana. Hän suuntasi kohti aulaa kertoakseen myös tri. Augenille, että sähkökatkokset sekä veto johtuivat todennäköisimmin surkeasti asennetuista ikkunoista. Myrskyksi yltynyt ja vihainen tuuli melkeinpä saattoi Adèlen ulos kahvihuoneesta!

Mutta olisipa vain Adèle vielä kerran kääntynyt... ja hän olisi sitten tiennyt...

 

...mistä sähkökatkokset todella johtuivat!


11. kesäkuuta 2015

Aulakerroksen viimeistelyä - Söpöt ikkunalasit ja seinäpinnat

Työt ja arki. Ne haittaa niin paljon harrastustoimintaa! Mutta ne vähäisetkin ajat mitä on käytettävissä käytetään hyödyksi ja vapaapäivinä tehdään vähän isompaa. Sain valmiiksi aulakerroksen vasemmassa reunassa olevaan kahvihuoneeseen maailman suloisimmat ikkunaruudut. Kiitos todella paljon Elämää koossa 1:12-blogin pitäjälle Susannalle vinkistä tiffany-ikkunoiden tekoon. Sovelsin ohjetta niin, että en dipannut lankaa lakkaan vaan kankaankovetusaineeseen Powertexiin. Powertexia käytin aiemmin mm. Adèlen tekoon. Ikkunoiden teko tapahtui ensin kokeilumielessä, mutta lopputulos oli niin sievä, että pakko oli sitten käyttää sitä kaikkiin neljään ikkunaan :)


Ikkunan pielet ovat punaiseksi maalattua puuta, mikäli se näkyy kuvassa. Ideana on ollut upottaa ikkunanpielet kiviseinään ja mielestäni onnistuin siinä hyvin. Ne sointuu yhteen aulakerroksen väriteeman kanssa, kuten hissi ja rautainen keittotilan ovi. Olen huomannut, että yksi hankalimmista päätöksistä rakentelun ohella on päättää värit, millä maalata. Täällä se ei käytännössä ole niinkään ongelma koska kaikki on mustaa, mutta aina välillä!


Hämähäkkinaiselle hämähäkki-ikkunat :) Olen iloinen näistä. Nyt jälkikäteen valokuvista huomaan, että pari lankaa on mennyt väärään asentoon, mutta jaa. Sitten ne on!

Ja ai että. Kyllä herkistyn katsellessani näitä kuvia joissa silmä lepää. Olen ihan tajuttoman ylpeä siitä mitä olen saanut aikaiseksi! Kärsivällisyys on ehdottomasti tärkein työkaluni ja se ei ihan aina ole kovimmassa iskussaan, mutta toimii.

Lisää kuvia! Aulakerroksen seinät


Näiden kuvien myötä totean, että aulakerros on valmis :) Laitatan kattoa parhaillaan, tai ainakin odotan kunnes seuraava vapaapäivä tulee ensi viikolla ja jatkan mihin jäin. Aloitin ensin kahvihuoneen katolla joten nyt on esittelyssä koko kahvihuone.

Katossa on kultaiset koristelut, ne on jostain kakkupaperista leikatut ja vielä on mietinnässä, jätänkö ne siihen koska siihen tulee kattolamppu. Ne on vähän ronskin oloiset :D Vielä en ole liimannut kattopalaa kiinni, sitä pitää vielä vähän miettiä!


Tämän huoneen seinät saivat kellarin tapaan synkkääkin synkempää rappausta päälle jotta tulisi vaikutelma, että kiviseinää on täälläkin alla. Seinät on ensin pällystetty styroxin tapaisella levyllä ja sitten saumauslaastilla vedetty päälle ja oikein karkeasti vieläpä. Olisi saanut olla vielä enemmän valuja, mutta meni jo! 

Ovikaari oli haasteellinen rapata, styroxilevyjen kanssa muotoilu on ihan naurettavan helppoa mutta laasti pysyy huonosti ylhäällä ;) Eli rappasin senkin. Alunperin suunnittelin, että olisin tehnyt rautaportin tähän oveen ja se portti sitten sulkeutuisi ylhäältä aivan yllättäen. Pahaa aavistamaton vierailija jäisi ansaan, buahahahhaa! Mutta toteutus olisi vaatinut vähän säätämistä eli annan sen olla ja pidän tämän kerroksen vallan viattomana alueena linnassa... Keittotilaa lukuunottamatta ;)


Kuten kaikki huomasikin, hissi valmistui ja hissin myötä tosiaan koko aulatilakin. Kuvassa alla on sisäänkäynti kahvihuoneeseen. Tämä huone on ns. odotustila vieraille jos esim. odotellaan arvon kreivitärtä tulevan alakertaan tms. Pelkään pahoin, että rapatut seinät kaipaa vielä yhden kerroksen rappausta, saumat näkyy liikaa...? Hmm! Ehkä ensi viikolla laitatan.


Tänne aulaan on myös haettu kiviseinäjäljitelmää ja siihen olisi upotettu sitten nuo huikean hienot seinäpaneelit. Kiviseinä on tarkoituksella vain maalattua kiveä, sillä olemmehan linnassa ja kauniit kivien muodot toivotaan näkyvän. Tykkään tästä kontrastista, ensin on juroa kiviseinää ja sen seassa jotain kaunista ja koristeellista.



Nuo paneelit on kylmästi vanhojen kirjojen kansia jotka liimasin suoraan kiinni! Helppoa :D Onneksi kierrätyskeskuksissa alkaa olemaan irtonaisia kansia ja kauniitakin sellaisia. Olen tyytyväinen, että onnistuin lattian ja seinien saumoissa hyvin enkä tarvitse listoja laittaa. 

Yllä kuvassa on se surullisen kuuluisa rautaovi keittotilaan jossa Margareth lymyää ja sinne ruokavarastoon on tullut pientä kivaa ohi suunnitelmien. Katsellaan niitä sitten, kun saan valmista aikaiseksi. Tähän asti en voi muuta sanoa, kuin että tyytyväinen olen!


5. kesäkuuta 2015

Tyrmään wc-pönttö ja muuta kivaa

Oikeasti, mikä se sellainen tyrmä on jonne joutuu menemään siivoamaan vankien jätöksiä? Ei ainakaan sellainen itseään kunnioittava tapaus!

Linnan väelle alkoi riittämään köntsien raivaaminen, lirujen luuttuaminen ja alituinen lemu kellarissa. Niinpä ratkaisuksi sille tilattiin linnan tyrmään wc-pönttö ja aika futuristinen sellainen. Steampunk-teema jatkuu :)

On aikamoista luksusta, että linnaan on tehty juokseva vesi ja vesiputkistot. Putket on Adèlen vaatimuksesta kätevästi piilotettu kiviseinien sisään, mutta toisinaan sitä joutuu vetämään seinän ulkopuolelle putkia. Etenkin silloin, kun tulee vesikalusteita paikkoihin, joihin niitä ei alunperin suunniteltu.

Jotta tyrmään saataisiin säädyllisesti jonkinlainen pytty, jouduttiin jo ikoniksi muuttunut Luu-Liisa raivaamaan pois seinältä. Voi ei! Ei sovi näyttää ulkopuolisille mitä tyrmässä oikeasti tapahtuu tai keitä sinne todellisesti suljetaan. Adèle on selittänyt kaikille, että kreivittärenä hänen on välillä vaikea pitää kuria yllä linnassa ilman tyrmän olemassaoloa ja tälle selitykselle rautasepät ja putkimiehet ovat vain nyökytelleet, joskin hitaanpuoleisesti. Samoin kaikki kyseenalaista toimintaa paljastavat esineet, kuten sähkötuoli, peitettiin lakanoilla ja näin uskoteltiin, että kellari todella on vain varastotilana ylimääräisille huonekaluille. 

No niin. Tarinointi sikseen ja katsellaan mitä sitä ollaan taas saatu aikaiseksi! Taisin ehkä vähän innostua kun romusin metallilaatikoitani läpi....krhm!

Pytyn vieressä tyhjät kahleet joissa Luu-Liisan nahkajäänteitä, heh.
Ja se pytty on ollut toiminnassa jo tovin siivottomuudesta päätellen. Pytty ja sen vesisäiliöt/putket on koottu kierrätysesineistä, muttereita, pultteja, ompelukoneen osia yms... Tuo vipu vasemmalla tietysti vetää vessan, mutta oikeasti se on ompelukoneen paininjalan härpäke. En tiedä mikä se oikea sana on, mutta tuota käyttämällä paininjalka irtoaa. Niinikään korkeat putket on ompelukoneen sisältä niitä osia, joissa paininjalka ja neula on kiinni. Itse pytty on iso mutteri tai pultti :D

Näin ne esineet syntyy! Nyt kuvia katsellessa huomaan, että pytty on hieman vinossa joten pitää korjata se (vesisäiliö kallistunut eteen). Muuten se on oikein hyvin onnistunut.


Ja pytty on sanalla sanoen p****nen! Nuo tekstuurit on tehty pikaliimalla - pytyn reunan ympärille ja sitten maalattu päälle sekä veden kalkkijäämät on myös pikaliimaa. Sitä saisi vähän hurahtaa liikaa, sitten kun laitatan tuon uudestaan tyrmään niin putsaan ylimääräistä pois ja laitan lisää maalia pytyn reunaan. Tyhjensin kokonainen pikkutuubin tähän pyttyyn :) Tuonne tyrmän takanurkkaan en pääse ison järkkärin kanssa joten onneksi otin kuvan kännykällä ennen pytyn asentamista paikalleen:


 Äikä ällöttävää :D

Mutta miten harmillista! Luu-Liisalla oli paikkansa tyrmän seinässä ja kenties hän tarjosi juttuseuraa uusille vangeille. Karmen käskettiin sitten viemään jäänteet keittopiialle Margarethille, jospa hän saisi kuivuneista luista maukasta luulientä aikaiseksi.

Tyrmän uusi lamppu kärsi myös vahinkoa kun asensin pyttyä. Se oli suorassa! Korjaan senkin kun ostan lisää pikaliimaa, sattuneesta syystä se loppui kesken... :)

3. kesäkuuta 2015

Katsaus linnaprojektiin - mukana kehno video hissin toiminnasta

Nyt on toinen kerros tehtynä paria viilausta vaille valmiiksi ja enää puuttuu seuraavan kerroksen lattian asentaminen. Hurraa! Pitkälle ollaan tultu jo :)

Muistan kun viimeeksi alkuvuodesta rakentelin linnaa ja minulla oli kauhea kriisi aulan seinien kanssa. Nyt tauon jälkeen silmät näkee homman taas eri tavalla ja jäljensin sinnekin kiviseinää. Aulaan tietysti tuli vähän nätimmässä muodossa ne kuin hyytävään kellariin ja olen tositositosi tyytyväinen lopputulokseen. Jälleen kerran - mustaa väriä löytyy. Erityisen iloinen olen aulatilan pienestä kahvihuoneesta/odotushuoneesta jonne tulee ikkuna. Sen huoneen seinät onnistui tosi kivasti ja mietinkin, miksi en tehnyt samanlaista aulaan. No, aina ei hoksaa tehdä ja jäljennetään sitä seinätyyliä seuraavan kerroksen ruokasaliin.

Missä mennään

Vietin koko eilisen illan selaillen blogiani läpi ja huomasin vanhoissa blogikirjoituksissa sellaisia asioita, joita pitäisi varmaan nyt vähän päivittää. Hissistä kertovaan postaukseen oli kommentoitu toive nähdä koko linna kuvassa, joten saamanne pitää! Katsellaan vähän linnaa miltä se näyttää. Myös toivoisin lisää kommentteja jos haluatte nähdä kuvia jostain, mitä en ole vielä blogiini laittanut tai haluatte selvennystä johonkin asiaan. On pakko myöntää, että kauheasti suunnittelen tänne tekeväni, kirjoittavani ja kuvaavani mutta innostuksen aallot vie niin hirveästi eteenpäin, että ehdin jo unohtaa koko jutun! Tämä linna on noussut kirjaimellisesti tyhjästä. Pakko olla ylpeä siitä, mitä on saatu aikaiseksi :)

Aloitetaan siis näyttämällä linnan koko. Se on massiivinen! Kuvassa mie antamassa mittakaavaa vaikka olenhan minäkin aika iso, hah hah ;D Aamusilmät hoi... Olisin voinut ehkä vähän tälläytyä kuvaan :D


Tästä näkee miten pitkälle ollaan tultu kun lähtökohta oli tämä:



Pientä viilausta kellariin


Kellarikerroksen nauravat saumat olen korjannut eilen sellaisella ällöttävän hajuisella täytemassalla joka on kuin sementtiä. Nyt sain kaikki rumat valo- ja heilumisvarmoiksi ja ei muuten taatusti sorru tämä rakennelma, ei! Saumat täytyy vielä maalata. Nyt täytemassa näyttää joltain homeiselta ektoplasmalta. Luu-Liisa kenties asialla? :D

Ennen



Jälkeen



Hissivideo

 

Hissistä tein videon jotta silloin näytin äidilleni, että se oikeasti toimii. Äiti on kyllä paras menttori tässä hommassa ja hyvänä kakkosena tulee feissarin nukkisryhmä <3

Ennen kuin klikkaat videon auki, kannattaa laittaa tietokoneesta/kännykästä/tms (miten paljon niitä päätteitä nykyään on... :D) äänet vähän pienemmälle. Vanha hissi kolisee aika hurjana! Lopussa tarkistin vielä, että hissi palautuu paikalleen kun menin sitten taskulampulla katsomaan ja voi hurja miten innostuinkin siitä - taisin möläyttää jotain kuten "en voi uskoo tätä". Melkoinen shokki! Puoli vuotta takaperin kauhistelin miten hissin teen ja nyt se on valmis!

video

Ö-mappiin joutuneita 

 

Näitä taas ei tule tänne linnaan, vaikka niistä olen kirjoitellutkin aikoinaan. Meillä on siis hissi nyt! Muutenkin vihaan portaiden tekemistä, joten ilolla jätän tämän sivuun kiitos ;)


Myös ikkunamaalaukset jätätän pois. Ne ei toimi. Muuten niin koristeelliset kuin olisikin, luulen että käytän ikkunoihin sileää lasia mutta johon laitan jotain muuta kuin lasimaalia. Meillä olisikin nyt kotona läjä lasimaaleja, mitähän niillä sitten tekisi?


Että sellaista! Ilolla taas jatkuu kolmanteen kerrokseen. Kun saan katon kakkoskerrokseen, näytän yksityiskohtaisemmin uusia seinäpintoja ja kenties saan sinnekin laitettua jotain kivaa :)

2. kesäkuuta 2015

Linnan hissi - Tri. Augenin taidonnäyte


Vihdoinkin, hissi on valmis! Tätä ihmettelemään on tullut Adèle ja pientä tarinan pätkää olisi siis luvassa. Myöhemmin laitan kuvia ja tietoa yksityiskohtaisemmin hissin rakennusvaiheista, mutta nyt haluan vain iloita tästä mahtavasta esineestä jonka olen saanut valmiiksi :)


Kolmepäiväinen uurastukseni siis palkittiin. Ihan kauhean helppo juttu tämä ei ollut, vaikka nyt jälkeenpäin ajateltuna hissin rakentaminen oli melko piece-of-cake. Ja nyt, valmiin esineen näkeminen on todellista kakkupalaa, kuin kuukauden herkkulakko olisi päättynyt. Ihan paras tunne ikinä!

En voisi olla onnellisempi. Sain steampunk-henkisen hissin sitä paitsi toimimaan :) Siihen tullee siis nostonaru sekä jonkinsortin vinssi kun saan kerroksia lisää ja tukevan seinän, mihin rakentaa mekanismi. Toistaiseksi hissi on valmis nostomekanismia lukuunottamatta. Sen sisällä on lamppu johon tulee valo ja kaikki.  Valokuvista huomaa, että hissin rakentelun ohella olen tehnyt myös seinäpintoja aulakerrokseen. Aulan seinät ovat valmiit ja koko kerros on jo loppusuoralla - enää puuttuu odotustilan pikkuhuone ja pian päästäänkin jo seuraavaan kerrokseen!

Ihan pakko herkutella valokuvilla ja pienellä tarinan pätkällä!


Mitähän se Adèle tuumasi kun hän palasi reissultaan Pariisista ja kylän rautasepät olivat asentaneet hissin sillä välin, kun Adèle on ollut poissa? Adèlen yllätykseksi tri. Augen oli nikkaroinut kaiken lisäksi sähköt hissiin joka on juurikin tohtoria varten linnaan tilattu. Nyt Adèle saa tri Augenin tohtorikorjausta koska tahansa, myös poistumatta makuuhuoneestaan. Mitä luksusta!

Adèle hämmästeli hissin ulkoista olemusta. Missä on hissimies? Kuka veivaa hissin nyt ylös ja miten se nousee? Adèle oli kauhuissaan hissin puutteista mutta silti iloinen, että se vihdoin on linnassa. Henkeään pidätellen hän tuijotti outoja nappeja hissin oven reunassa.


Uteliaisuus vei voiton ja hän otti askeleen lähemmäksi ovea. Adèle painoi varovasti oven kahvaa jolloin hissin ovi narahti auki sulavasti ja hän astui sisään.


*Kolahdus otsaan* 

"Pahus, mitä ihmettä lamppu tekee noin matalalla!" Adèle tiuskaisi. Jännityksestä ja säikähtyneenä hän huitaisi lamppua kädellään. Siinä se sitten heilui, Adèle yritti väistää...


 ...ja lamppu heilui Adèlen kanssa kilpaa kunnes se syttyi itsestään! Lisääntynyt valo paljasti oudon vivun hissikorin seinustalla. Adèle ei voinut vastustaa vivun koskettamista ja se painautui lähes itsestään ala-asentoon. Hissin ovi kolahti kiinni ja hissi lähti liikkeelle...


Hissi painui kellarikerrokseen ja sieltä Adèle meni oitis kellarin käytävälle, puisteli hieman hameensa helmoja ja korjasi ryhtiään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Hän käveli hissukseen, väisteli rottia ja haisteli kostean ummehtunutta ilmaa. Hän ei muistanutkaan miten hyytävä paikka tämä oli... ja hyvä niin, hymähti hän itsekseen. Hänen olisi löydettävä tri. Augen jotta vaatisi selityksen hissin oudoille vempaimille!


Eipä Adèle yllättynyt, että tri. Augen oli täällä kun hän suuntasi käytävältä kidutuskammioon. Tri. Augen oli huoltamassa sähkötuolia. Hän yllättyi nähdessään arvon kreivittären kellarikerroksessa ja oli pudota siitä hyvästä pyörätuolistaan. Täällä kun ei Karmenen lisäksi muita eläviä ihmisiä kävele!

"Adèle, julma olemuksesi häikäischee minut", tri. Augen totesi kuivaan sarkastiseen tapaansa voimakkaalla saksalaisaksentilla ja sääti silmäluuppinsa tarkennusta. "Mikä toi schinut tänne rrrahvaan sekaan?" tri. Augen tarkasteli Adèlea luuppinsa avulla. Vain tri. Augen saa sinutella Adèlea tuttavallisesti, hänenhän ansiosta Adèle on yhä elävien kirjoissa.


"Turhat lätinät pois, tohtori." Adèle torjui tri. Augenin tuttavalliset ja imartelevat puheet. "Palasin juuri Pariisista ja huomasin tilaamani hissin johon on tehty muutoksia joista ei sovittu!"

"Rrrauhoitu Adèle hyvä. Muutokschet ovat minun kätteinjälkeä ja mielelläni esittelen kuinka hisschi toimii. Neiti säästää pitkän pennin henkilöschtökuluista kun sähkö tekee leipävoiman työn." Tri. Augen mutisi Adèlen tuohtumukselle. "Seurrraa minua".


Tri. Augen johdatteli Adèlen hissille ja he menivät aulakerrokseen jossa on enemmän valoa.

"Tästä kun painaa alas, hisschi menee alas. Neljä schäätöä neljälle kerrrokselle". Tri Augen esitteli hissin vipua jota Adèle oli painanut vahingossa.



"Ylempi nappi tilaa hisschin jos menet ylösch, alempi nappi tilaa hisschin jos menet alasch."


"Punainen lamppu tarrrkoittaa, että hisschi on varattu ja vihrrreä tarkoittaa, että hisschi on vapaa."


Adèle seurasi tri. Augenin esittelyä hämmästyneenä, iloisena ja innostuneena, peittäen toki tunnetilansa taitavasti.

"Hisschi vie neljään kerrrokseen vaikka osoittimen olen schäätänyt näyttämään vain kolme." Tohtori osoitteli hissin yläpuolelle. "Kellarrria ei ole vierailijoille olemasschakaan.", tri. Augen täsmensi. Adèle nyökytteli erittäin tyytyväisenä tri. Augenin älynlahjoihin.


 "Entä lamppu?" Adèle kysäisi nopeasti.


"Sche syttyy itsestään kun vain menee schen alle. En yletä katkaisimiin.", tri. Augen vastasi. Sitten hän kiireesti toivotti neidolle hyvää päivän jatkoa ja laskeutui hissillä kellarikerrokseen jatkamaan sähkötuolin parissa uurastamista.

Adèle jäi aulaan katselemaan valmistuneita seinäpintoja. Ihastuneena hän alkoi nauramaan ilkeästi kovaan ääneen. Linna alkaa olla valmiina vastaanottamaan vieraita... jotka kenties päätyisivät hänen päivällispöytään... Hah hah hahhaaa....!