Uhrinuket

No niin, nyt se tapahtui! Linnaan on saatu uhreja, jee!

Jos jouduit klikkaamaan ylimääräisiä sivuja auki päästäksesi blogiini, niin onneksi olkoon: Bloggerin suodatus toimii. Eli tämän postauksen myötä blogille on tullut K-18 luokitus koska nyt sisältö muuttuu rankaksi ja raa'aksi, jiihaa. Siistiä! Olen jo näin pitkällä! Toivottavasti tämä pieni muutos ja tulevat ällöt asiat eivät karkoita teitä lukijoita pois täältä. Ehkä hetkellisesti blogiin saattaa ilmestyä kauheita asioita, mutta pian taas höpistään "kukkasista ja luomiväreistä" entiseen tapaan. Nämä jutut on ollut suunnitelmissa tuoda linnaan jo linnan pohjapiirroksia luodessa ja ihmettelen, jos en saa tämän julkaisemisinnon purkauduttua migreenikohtausta ;)

Ja ei, en ole kipeä tai psykopaatti massamurhaaja :D Minulla on ollut äärimmäisen kivaa kun olen tehnyt näitä nukkeja, naurua on piisannut kun olen päästänyt pimeän sieluni valloilleen! Vielä hirveämpiä suunnitelmia on mielessä kunhan saadaan linnaan kerroksia lisää, täytyisi rakentaa mm. verihana kellarista Adèlen sviittiin ettei tarvitse ravata verisangot käsissä pitkin linnaa, hmmm... hah! Harmittaa, etten hoksannut tehdä ruumishissiä kellarista keittiöön. Nyt sitä on huono tehdä kun on lattia paikoillaan, nyyh.

Katsellaan nukkeja siis!

 

Uhrinuket ovat siis tarinaa tukevaa rekvisiittaa. Luu-Liisa on ollut poiskkeus ja kenties linnaan tulee uhri, jonka tarinaa seuraillaan tarkemmin. Mutta totta mooses täytyy silti esitellä kaikki!

Yllä kuvassa on tarkkasilmäisen kommentoijan bongaama mätänevä ruumis. Mietin jo silloin, että pitäisikö laittaa varoitustekstiä, mutta se oli niin pieni häivähdys taustalla joka oli tarkoituskin. Nukke on tehty kokonaan fimosta ja sitten maalattu. Tyrmässä hän sitten makoilee, hiljaa ja haisevana, hih. Hänet on luotu tätä kuvauskulmaa silmällä pitäen, sillä hänellä ei ole kasvoja. Ainakaan enää?

Ja kuva kun nukke on kädessäni. Kuvaan eksyi koiran karva, pahus! Mutta tästä huomaa miten väri muuttuu heti kun sen tuo tuolta linnan pimeästä valaistuksesta, eli sinänsä on haasteellinen kuvattava suorassa luonnonvalossa. Omasta mielestäni onnistuin hyvin tässä nukessa :)

Seuraava on miespuolinen, nimeltään Jason. Jasoniksi häntä nimittäin kutsuin koko ajan. Jasonia ei voi tappaa hyötykäyttöön koska hän ei ole nainen, ikävä kyllä. Niin ainakin Adèlen mukaan. Kuolema olisi suuri helpotus tälläisen tuskan sijaan. Mutta hän palvelee linnassa hyvänä "testieläimenä". Tämä miesparka bongattiin hiippailemasta linnan edustalta ja sitte otettiin kiinni. Kuvassa tri. Augen on juuri saanut päätökseen hammasoperaation: Jasonilla oli paljon hammasmätää ja tri. Augen päätti auttaa miestä. Eipä tule mätää enää, ei... 

Aiemmin käsistä oli amputoitu sormet ja jaloista varpaat. Ne meni tieteelliseen tutkimukseen. Kylläpä Jasonia nyt koetellaan ;)

 Operaation jälkeen hänet siirrettiin tyrmään mätänevän vainajan seuraksi kun ensiksi hänen annettiin "jaloitella" rauhoittavat huumausaineet pois verenkierrosta.

Äääks! On tuo kyllä aika kauhea nukke, vaikka itse sanonkin. Ehkä vähän liiottelin veren kanssa ikenillä, mutta toisaalta... Ei se ole ihan kevyt operaatio kiskoa hampaat juurineen ja istuttaa metallipiikit tilalle! Ja siinäpähän huudat Jason tuskissasi, eipä maan alta sinua kukaan kuule... ;)

Että sellaista! On sitä muutakin massailtu, vielä odottaa viimeistä silausta. Kerrottakoon, että laboratorio on saanut hyllyn ja operaatiopöytä on työn alla, eli lisää tulossa... Ruokia on tehty myös keittiöön, leipää ja vihanneksia. Ihanaa, että voin jo sijoittaa pientä tavaraa, tai no. Ainakin isot, kiinteät kalusteet voi jo laittaa paikalleen :)