Näin syntyi Adèle

Adelen matka ajatuksesta kaunotarhybridiksi oli pitkä ja mutkikas. En ollut päättänyt ollenkaan minkä näköinen hänestä joskus tulisi. Hänen nykyinen ulkonäkö tuli hetken mielijohteesta :) Kohta sen näet! Ennen kuin sukelletaan askartelun ihmeelliseen maailmaan, pieni varoituksen sana kuvien laadusta ja sivun latautumisesta on nyt paikallaan. Se ei ole kivaa ollenkaan, mutta kun on tekovaihe päällä, silloin ei hirveästi tule miettineeksi kuvien laatua. Harrastan sellaista typerää asiaa kuin tupakointi ja minulla on tapana tupakkatauolle mentäessä räppästä kuvia projektin alla olevasta hommasta ja sitten tutkia niitä perinpohjaisesti parvekkeella. Siten saan eri perspektiivin luomiseen ja näen virheet, joita en ehkä heti olisi huomannut.

Mutta asiaan siis. Adèle on niin hieno! Olen ylpeä hänestä ja tulee epäuskoinen olo, että minäkö sen todella tein. Aamulla käyn heti kurkkaamassa, vieläkö Adèle on "evakossa" kirjahyllyllä rasiassa muiden nukkejen kanssa, sillä talossa on nyt erittäin suuri projekti käynnissä 1. asuinkerroksessa (kellarin yläpuolella!). En malta odottaa, että pääsen puhumaan siitä!

Inspiraatio tähän hybridinukkeen tuli yhdestä valokuvasta jossa oli kuvattu *aivan järjettömän kaunis* hartsinukke hämähäkin alaruumiilla. Siitä se sitten lähti heti seuraavana päivänä. Tarinakin tuli kuin vettä vain kun olin niin innoissani Adèlesta ja siitä, millainen mielikuva minulla hänestä oli. Minun piti tehdä sitä linnan seuraavaa kerrosta, mutta Adèlen kanssa vierähtikin kokonainen viikko töiden lomassa! Ihan nopea prosessi se ei ollut. Etenkään minulle joka on kärsimätön tahtoo-kaiken-heti-nyt :D

Kurkitaanpas millaista matkaa me Adèlen kanssa tehtiinkään! :)

 Cernit-massaa. Minulla ei ollut mustaa mutta en antanut sen häiritä nimeksikään. Pohdin vielä tässä vaiheessa, että saa nukke olla vihreäkin.

Siinä nukke koottuna.

Pistin torsoon sekä raajoihin vanut. Pohdin kuumeisesti miten saan jaloista jämäkät mutta taipuisat ja silti hämähäkin kiiltävät... Sitten laitoin muutaman maalikerroksen aamukahvin lomassa. Päädyin mustaan väriin jonka lakkasin lopulta venelakalla. Se on ihanaa ainetta, vaikka haiseekin tosi pahalle. Ja tässä sotkuisessa työpöydässä on tekemisen meininkiä! En kai ole ainoa "rojujen" kanssa viihtyvä? :D

Äh, inhoan tuota naamaa! :D Se meni niin pieleen kun voi mennä! Meikkasin Adèlen ja tämän tein ennen töihin lähtöä. Nuken naama kummitteli tietysti koko päivän töissä ja se oli ihan kamalaa. Pisin työpäiväni ikinä kun mieli halajasi kotiin korjaamaan sitä! Tämä oli siis alkuperäinen pää jonka tein. Tyyli oli siis jo selvä, mutta en ollut meikkauksen jälkeen ollenkaan tyytyväinen. En saanut kauniita kuvia hänestä ja nämä oli kännykkään eksyneistä ne parhaat.

Hiukset olivat laitetu vain koristeeksi jotta näkisin paremmin lopputuloksen.

Eihän siinä sitten auta kun väsätä sitä uutta päätä kun en ollut tyytyväinen vanhaan, en! Nyt ajattelin hillopurkin ulkopuolelta ja lähdin kokeilemaan ihan uutta juttua silmien kanssa. Ne on omalla kohdallani kaikkein hankalin paikka tehdä. En inhoa sitä mutta ne on vaikeat. Kun on tälläinen perfektionisti... :)

Ajatuksena oli kiinnittää helmet silmiksi siis ja onnistuihan se, ainakin kokeilu tuotti tulosta. Tykkäsin heti nuken ilmeettömistä silmistä. Tässä meikkauksen jälkeen, ja...

 ... silmien mustuainen jäi todellakin vain kokeiluksi. Jotenkin nuo silmät ei sitten enää napanneetkaan, tosi säikähtäneen näköinen nainen ja sellainen Adèle ei missään tapauksessa ole, hui ei!

Silmät putsattiin. Huulet on liian isot. Nyt päivä eteni taas siihen, että tuli kiire töihin kun vitkuttelin tuon naaman sekä kuvien kanssa, pohdin ja pyörittelin lähes epätoivoisena. Hoksasin rumien kuvien syyksi liian ison leuan (ja huonon meikin) ja turhauduin! Taasko jouduin tekemään uuden pään? Tai sitten veistän pikaisesti leukaa sirommaksi, kas näin. 5 minuuttia ja olin ulkona odottamassa ratikkaa. On se hektistä... :D Inspiraatio ei todellakaan tule kello kaulassa!

Ja töistä tultuani Adèlen päätä piti hioa ja vihdoin olin tyytyväinen sen muotoon. Tässä nukke sai uuden meikinkin ja siihenkin olin melkein tyytyväinen. Taisin valvoa tuona yönä kello kahteen asti, hups :)

Olin hakenut Hobbypointista  Powertex-kankaankovetinta. Tällä ajattelin siis laitattaa nuken jalat kuntoon ja alunperin ideana oli, että ne saa olla taipuisat nivelistä. Kuinkas sitten kävikään... :D

Ensimmäinen kerros ainetta ja vaikutti lupaavalta ainakin koekappaleessa. Lopputulos jäi vain nähtäväksi!

Samalla kun aine kuivui ehdin laittaa Adèlelle kolmannen meikin. Nyt se näytti just hyvältä, eli siltä, että jos menen sorkkimaan lisää, se menee pilalle. Se on minulle merkki siitä, että valmista tuli :)

Powertex alkoi kuivumaan. Koekasaus.

Minun piti laittaa lisää kangasta jalkoihin jotta piilottaisin saumat. Ideana oli nyt laittaa jalat jäykäksi, eli niitä ei enää liikuteltaisi kuin hyvin vähäsen, sillä powertex ei tartu muoviin. Halusin jalkojen olevan epätasaiset ja hämähäkkimäisen kiiltävät ja onnistuin siinä aika hyvin!

Adèlen hoikka varsi sai myös vähän täytettä. Tässä vaiheessa olin jo ompelemassa hänelle hametta samalla kun aine kuivasi.

 Ja sitten pukua päälle... Minulla on tapana tehdä hihat erikseen mikäli en tee riisuttavaa nukkea. Harkitsen vakaasti sitä, että Adèle olisi sittenkin riisuttava... Se olisi niin magee, ihania outoja vaatteita ja  ja ja ja...:!

Nukelle vähän tukan värin kokeilua. Kokeilin josko musta olisi kiva väri ja jotenkin brunette oli paljon söötimpi. Adèle on paljon luonnollisemman näköinen niin.

Tässä vaatteet on lähes valmiit ja jalatkin oli kosketuskuivat. Sovituksessa siis hameen muhkea helma ja piti arvioida, arvaako tuosta mikä nukke oikeasti on. Tuomioni oli, että ei ihan heti arvaisi, mitä sen alta paljastuu jos ei tiedä :)

 Jalkojen koekuvausta. Tykkäsin ihan hulluna! <3

Adèle sai nyt lopulliset tummat silmänsä. Niiden toteutus oli tosi helppoa: Maalasin silmäpohjan mustaksi ja sitten kiinnitin kuoppaan tumman, hieman lilaan vivahtavan läpikuultavan lasihelmen. Ihan järjetömän hyvä kokeilu koska rakastuin, rakastuin! <3

Hiusten liimausta. Tämä on niiiiiiin hauska kuva koska se näyttää siltä, että joku pieni goottityttö heiluttaisi hevitukkaansa kämmenen pirunsarvet pystyssä, hah :D

Ja köh köh krhm! *yskimistä* Tässä on kuvattu - usko tai älä - NAAMARIA kun olin tekemässä sitä! Hämmästyin kyllä kuvaa katsellessa, että onpas siinä nukella... Krhm! :DD Juuri loistava tuleva uhri linnaan, kenties, mutta hänellä on jo työ. Nukke on siis aiemmasta projektistani edesmennyt Anastasya jonka käärme kiskaisi poskeen. Sitten koira raateli kuten irroinneista raajoista huomaa. Nyt se palvelee mitoitusnukkenani askarteluhommissa :D

Ja niin, sitten valmistui Adèle. Tässä kuvassa viimeisteltynä....

Ja tässä kuvassa ihan järjettömän tyylikkäänä! <3 Rakastan Adèlea!

Kaiken pahan takana on kreivitär Adèle Von Gödin

Oi, kuka onkaan tuo mystinen naamion takana piilotteva kaunotar joka hurmaa vierailijat ylväällä ryhdillään sekä poikkeuksellisen runsaalla hameen laahuksella? Hänhän on tietysti Adèle Von Gödin, itse linnan valtiatar jonka sädehtivä läsnäolo ei jää huomaamatta.

Lapsuus ja nuoruus

 

Adèle Von Gödin syntyi ranskalaiseen aatelisperheeseen jonka sukujuuret vievät kuninkaalliseen sukuun Englantiin. Hän oli suloinen, joskin vallaton tyttölapsi jonka temmellykset johtivat rikkinäisiin vaatteisiin sekä vanhempien puhutteluihin. Kaikki Adélen temput olivat kapinaa tiukasta tapakasvatuksesta jota ranskalaisten ylhäistösukujen lapsille oli tapana antaa. Kotona opiskeltiin maailmalla arvostettua taidetta, kieliä sekä historiaa. Kun opiskelulta vapautui aikaa, oli etenkin tyttölasten määrä tehdä ristipistotöitä suvun muiden naisten kanssa. Se siitä lapsuudesta!

Vartuttuaan teini-ikään Adèlelle oli kehittynyt mustuneeseen sieluunsa vastarinta joka taisteli ylhäistön normeja vastaan. Kaikki kyllästytti; samat nurkat, samat rutiinit, samat kasvot. Äiti ja isä kiikuttivat mahdollisia kosijoita tuon tuosta sisään kartanoon ja heistä jokainen oli Adèlen mielestä tylsääkin tylsempi persoona. Mieskatraaseen kuului niin maanomistajia, tuomareita, arvostettuja teologian tohtoreita sekä muita varakkaisiin sukuihin kuuluvia valioyksilöitä. Jopa muuan prinssi kävi pyytämässä Adélen kättä, mutta jokainen toiveikas sai prinssin tavoin karvaasti pettyä. Adèlen mahdoton sielu janosi ylös ylhäistön tiukkojen raamien huipulle eikä häntä kiinnostanut astua alistuvan kotivaimon "lapsitehdas"-saapikkaisiin. Pilata nyt kaunis siluetti! Adèle oli erittäin tietoinen luojan suomista ulkoisista avuistaan joita hän käyttikin häikäilemättömästi hyväkseen. Ja jokainen kosijan käännyttäminen pois ovelta aiheutti lisää eripuraa hänen sekä perheensä välille. Äiti Eleonora sekä isä Patrick olivat epätoivoisia, sillä varakas avioliitto olisi tuonut heidän suvulleen vakaata statusta eliittiin sekä ruhtinaalliset myötäjäiset. Että oikein prinssin kehtasi hyljätä!

Suuri "menetys"

Vielä naimaton ja nuori aikuinen Adèle omasi paljon suhteita ja hän oli varsin suosittua seuraa älyllisissä seurapiireissä, kiitos opintojen tuoman viisauden. Mutta mikään ei ole vaarallisempaa kuin nainen jolla on kuollettavan terävä älykkyys sekä jumalainen kauneus. Nämä piirteet yhdistettynä vallanhimoon sekä kapinaan ajoivat Adèlen eräänä aamuna myrkyttämään vanhempansa belladonan sekä oopiumin yhdistelmällä. Se mistä Adèle myrkkynsä sai on vain hänen ja Jumalan tiedossa, mutta ne keinot! Perheen ainoana lapsena Adèle peri vanhempansa jäämistön sekä hallitsevan kreivittären tittelin. Näin hän pääsi vihdoin itsevaltiaaksi omassa elämässään - enää kukaan ei päättänyt hänen puolestaan mitään!

Adèle kohteli alaisiaan hyvin suuressa kartanossaan. Häntä rakastettiin, mutta hänen kieroutta myös pelättiin. Huhut kertoivat, että hän olisi myrkyttänyt katkeruuttaan vanhempansa mutta eihän niin kaunis nainen tekisi mitään sellaista. Rakastettu Adèle on niin karismaattinen, että häntä ei voisi epäilläkään sellaisesta! Ranskan korkein oikeus oli tuolloin todennut Adèlen vanhempien tehneen itsemurhan yhdessä josta - luonnollisestikin - Adèle oli erittäin järkyttynyt. Ainakin ulkopuolisesti. Adèle hukkui tuolloin osanottoihin sekä lahjuksiin jotka hän otti nyyhkien vastaan, mutta yksin ollessaan hän nauroi ratketakseen peilikuvaansa ihastellen. Koko maailma oli olemassa vain häntä varten!

Kohtalon kierto

Mutta ajan hiekka valuu ja se on armoton. Ajan tuoma patina ei ohittanut kuvan kaunista Adèleakaan joka kulutti yhä enemmän aikaa peilin ääressä meikkaamassa veltostuvia kasvojaan nuorekkaammiksi. Vaikka hänellä meni hyvin - hänen kautenaan oli tullut paljon vaurautta seudulle ja hän hallitsi erinomaisesti alaisiaan - sisimmissään hän oli onneton ja tylsistynyt. Hänellä oli aikansa paras tiedemies, tri. Augen rinnallaan joka loi aina vain tehokkaampia nuorennuskeinoja. Adèlen kasvoja korjattiin leikkauspöydällä vähän väliä; huuliin lisättiin täytettä ja vartaloa korjattiin, mutta vanheneminen tuntui silti vain kiihtyvän. Mikään ei pysäyttänyt aikaa vaikka tri. Augen oli saanut toimeksiannon tutkia asiaa.

Kävipä kerran niin, että murheellinen Adèle oli iltapäiväkävelyllään hänen mustanpuhuvassa ruusupuutarhassaan kun hänen säärtään puri yksi historian tappavimmista hämähäkeistä, anacro. Jos jotain Adèle pelkäsi, niin se oli kuolema, mutta edes siihen Adèle ei suostunut alistumaan. Hänet vietiin tri. Augenin luokse joka oli vastikään luonut laboratoriossaan anacrosta jättiläismutaation. Hänen tietotaitonsa lajia kohtaan olisi ainoa pelastus. Eikä tarvittu kahta neuvottelua siihen, että Adèle suostui pelastumaan mitä hirvittävimmällä tavalla... ja maksoi siitä leikkauspöydällä erittäin kalliin hinnan.

Uusi elämä

Enää Adèle ei saanut näyttää silmiään yleisölle. Tai kauniita sääriään, joita ei enää ollut! Aikaan edelle kehittyneitä menetelmiä ja tiedettä käyttäen Tri. Augen onnistui pelastamaan Adèlen korvaamalla jo myrkystä halvaantuneen alaruumiin häntä purreen lajin anacron mutaatioyksilön keholla.  Tri. Augenin ansiosta Adèle sai uuden elämän puoliksi hämähäkkinä, puoliksi ihmisenä!

Tämän daamin yliste ei kävellä!

Vaikka raskas toipuminen ja leikkauksien ketju väsytti kaunotarta, hän oli asiasta lievästi mainittuna innoissaan, sillä nyt hän sai kaipaamansa piristysruiskeen elämäänsä. Uusi elämä toi tietysti uudet elintavat. Pian hän palkkasi itselleen edistyneen räätälin joka loi hänelle mitä kauniimpia asuja jotta Adèle voisi yhä esiintyä tanssiaisissa ja ooperailloissa normaalina ihmisenä. Räätäli loi hänelle myös kauniita naamioita sekä muhkeita mekkojen laahuksia jotka kaikki oli aina huippumuodikasta. Ja onneksi olikin. Vaikka Adèle ei saanut enää paljastaa silmiään, hän nautti mystisestä maineestaan.

Ihan kaikki muutokset eivät suinkaan olleet myönteisiä. Harmillisesti Adèle joutui sanomaan hyvästit rakastetulle keittopiialleen ja lempiruoilleen - hämähäkkinaisena, puoliksi anacrona, hänen uusi aineenvaihdunta tarvitsi kaltaistaan ravintoa eikä tällä tarkoiteta suinkaan hyönteisiä...

 Kuka tarjoaa seuraavan välipalan? ;)

Rakentaminen jatkuu - kellarin sisäkatto + 1. asuinkerroksen lattia

Ja taas blogipäivitystä pukkaa! Puolen vuoden hiljaisuus kostautuu ;D Nii'in! Pitkä luova tauko on siis ohitse kun nyt alkaa taas syntymään yhtä ja toista. On mukava palata jälleen linnan pariin <3 Ihan uutta energiaa täynnä ja uudet silmät katsovat tätä hävityksen kauhistusta ;)

Sain sahattua laminaatista katot kaikkiin kellarin huoneisiin ja yhä pohdin, kannattaako minun tehdä niille sen enempää koska ne näyttää ihan kivalta noinkin. 

Ainakin seinien sekä katon saumoihin pitää keksiä jotain. Otin valokuvia ja nyt tuntuu, että kellarikerros todella valmistuu. Olin maalannut pikaisesti muutaman huoneen seiniä ja vein asukkaat (paitsi Luu-Liisan) turvaan.

Mutta muutama mutka on matkassa. Tutkimushuoneen katon rajassa on kammottava aukko ja en näe tätä toki ongelmana - täytyy vain keksiä mitä tuolle tekisi. 

Niinikään kidutushuoneessa on myös karsea aukko. Tällekin tietty pitää tehdä jotain. Vaikuttaa siltä, että keskellä olevat seinät ovat himpun verran liian korkeita koska katto ei kiinnity ulkoreunoista. Tässä on siis kolme pitkää palaa lattialaminaattia. Eipä noille raoille enää mitään mahda. Onneksi tätä taloa ei ihan heti siirretä minnekään, meinaan voi olla että se ei kestäisi sitä :D

 Kellarin aulassa sen sijaan katto istuu täydellisesti <3 Eikä ole pahan näköinen ollenkaan sellaisenaan!

Aaaw, Karmenen makuuhuone. Synkin huone kaikista <3

Jälleen kuva tutkimushuoneesta. Olen kyllä iloinen miten katto istuu tuohon nurkkaan. Sähkökaappi on tosi söötti ja vaikka noita ovia joskus tuskailinkin, ne istuu tänne tosi hyvin.

Näkymä Karmenen makuuhuoneeseen. Lienee selvää, mikä näistä huoneista on suosikkini ;)

 Tässä näkymä tyrmän ovelle. Karmen on vissiin hukannut ruokintaluukun! Eipä ole sen jälkeen näkynyt kun haamu kävi kummittelemassa täällä... ;) Kenties jostain löytyy pätevä rautaseppä tekemään siihen uuden TAI annetaan sen olla ilman luukkua vankien kiusaksi, hih.

Tämä vanki tuskin enää kiusaantuu... :D Jotenkin minua häiritsee Luu-Liisan keltainen väri. En tiedä pitäisiköhän ottaa mokoma uusintakäsittelyyn ja valkaista hieman?

Nyt annetaan komeuden kuivua ja suunnitellaan seuraavaa kerrosta! Aiemmin olin ajatellut sinne keittiötä yms, mutta hullaannuin ajatuksesta että siellä olisi hieno aula sekä erikoisten esineiden putiikki varastoineen. Erikoiset esineet? Ne on varmaankin kaikkea sellaista mitä emme tahtoisi koskaan nähdä myynnissä :D

Tohtori tuli linnaan!

Pyörätuoli sai vihdoin kyyditettävän! Olen ihan superinnoissani tästä uudesta asukkaasta enkä malta odottaa, että saan linnaa lisää tehtyä ja sisustaminen saataisiin kunnolla käyntiin. Iiiks!

 Saanko esitellä: Bruno "tri. Augen" Schlender!

Bruno on häijy. Hän on katala. Hän on masentunut. Niin juuri, masentunut! 

Tohtori Augen on saanut lempinimen tietysti silmässään olevasta luupista joka suurentaa hänen muutoin aina luupin alla olevan silmänsä. Inhottava tuijotus ei jätä rauhaan ;)

Melko hiljainen mies ei jätä ketään kylmäksi kun hän tuskin koskaan valikoi kiukun tuhahduksiaan häntä puhuttelevalle.

Tri. Augen on masentunut ja tuskastunut sillä hän odottaa yhä suurta läpimurtoaan tieteen saralla. Se jokin on vielä keksimättä! Turhautumisen hän purkaa usein syömiseen mistä kielii suuri olemus sekä hikiset kasvot.

Kuten nimestä voi päätellä, tri. Augen on saksalaissyntyinen ja keinoja kaihtamaton tiedemies. Juron kuoren alla silti piilee utelias pikkupoika joka ajaa häntä yhä syvemmälle tutkimustan kiehtovaan maailmaan.

Kuvia kuvia kuvia!

Katsellaan vähän kuvia hänestä :) Kuten sanoin, olen toooodella innoissani tohtorista, hän todella ylitti odotukseni enkä osannut kuvitella, että onnistuisin tuon silmäluupin kanssa niin hyvin kun onnistuin. Onnellinen huokaisu! :)

Siinä hän nyt mennä viillettää pyörätuolissaa, hih :)

Punertava silmä kielii unettomista öistä ja raskaasta iltapalasta.

Luomet kasvoissa sekä päässä. Luuppia pitelevä remmi on niin vanha, että se on syöpynyt jo osin ihoon kiinni. Ei ihme, että tohtorin päätä särkee :D

Tri. Augenin futuristiset kengät. Näiden kohdalle jäi kyllä toivomisen varaa, kuvaan eksyi muutenkin sudista karva! En oikei hallitse kenkien tekemistä mutta nooooooh. Nämä on ihan tohtorille sopivat. Eihän hän kävele kuitenkaan. Ehkä seuraavalle asukkaalle saan hienot popot tehtyä :)

Sellainen on tri. Augen! Olen niin iloinen! Nyt pitäisi miettiä tarinaa hänelle mutta pää lyö niin tyhjää ettei tosikaan. Katsotaan ajan kanssa sitten :)

ps. pakko oli lisätä yhteiskuva Karmenesta ja tri. Augenista. Ihana pari <3

 

Pyörätuoli uudelle asukkaalle

Linnaan tulee uusi asukas piakkoin ja ennen sitä "jouduin" tekemään hänelle menopelin :)

Saanko esitella tri. Augenin pyörätuoli!

Tämän tekeminen oli minulla mielessä jo viikon ja kävin välillä penkomassa kodin kaapeista löytyviä materiaaleja löytämättä mitään, mikä innostaisi heti tekemään. Ensimmäinen mitä hain oli, että mistä saan tehtyä renkaat. Kauhean tärkeät :) Hiljalleen sitten tuli idea miten toteutan ne ja samalla yritin tutkia pyörätuolien mekanismeja netissä. Koon päättäminen oli vähän hankalaa, mutta löysin nettisivuja joissa oli kerrottu hyvin pyörätuolien kokoja (1:1 koossa, tietysti :). Siitä sitten jakamaan senttejä omaan mittakaavaan sopivaksi. 

Tämä pyörätuoli on tosiaan tehty kierrätysmateriaaleista + ostin sitten kätevää alumiinilankaa josta kerron vähän myöhemmin lisää. Katsellaan ensin millainen pyörätuoli on!

Alla olevien kuvien sävy vaihtelee johtuen siitä, että yritin valaista pimeää linnaa taskulampulla.

Karmen pääsi koetyöntämään jotta näen, onko ruostetta kerännyt pyörätuoli kaavassa. Sanoisin, että on melkoisen siro vehje, mutta ajaa asiansa.

Otin myös kuvia tekemisen vaiheista. 

 Rupesin vääntämään renkaita osin kierrätysmateriaaleista, osin askartelukaupasta ostetusta alumiinilangasta. Valitsin tämän koska se oli tarpeeksi paksua tarkoitukseen ja kevyttä vääntää. Nyt olen ehdoton alumiinilangan fani ja melkein harmittaa se, että en aikaisemmin ole hoksannut tätä kätevää materiaalia. Nyt haluan kaikkia kokoja ja värejä!

 

Sitten tein rungon johon sovitin istuimen sekä selkänojan. Pahoittelen sekavista kuvista koska minulla oli kännykkä lähellä ja sekin oli sitten loppupeleissä aivan pikaliimassa!

Istuin ja selkänoja oli siis tehty keinonahkapaloista jotka liimasin pahviin kiinni. Oli itseasiassa aika hankala tapaus kun liima ei meinannut tarttua :) Alla kuvassa näkee ehkä parhaiten mistä pyörätuolin runko on tehty ja senkin ideoin vasta kun sain materiaalin käsiini: Lasipurkin metallirenkaasta. Siinä oli valmiina jo nuo kahvat ja se oli tarpeeksi jämäkkää että se salli sen ympärille kietoa pehmeämpää alumiinilankaa.

 Ja tuon selkänojan takana on henkselipidike :D

Aika lennokasta ideointia ja tässä sitten kuva valmiina ilman pehmusteita, maalattuna.

Renkaat tavallaan pyörii, mutta en uskalla pyöritellä koska alumiini ei kauheasti tykkää pikaliimasta (liima ei tahdo siis tarttua). Siinä yksi iso takaisku ja toivotaan, että pyörä kestää. Eli runko on tehty lasipurkin metallirenkaasta (joka on lasipurkin kannessa tai rungossa kiinni), henkselin pidikkeestä ja alumiinilangasta. Sitten renkaat on edelleen alumiinilangasta, sen "pinnat" on ihan coctailtikkuja ja lisänä on muuta nappia sekä helmiä. Pyörien välillä on tuollainen pitkä coctail-tikku ja sen kiinnittäminen runkoon aiheutti kirosanojen konsertin :D 

Jaa ja niin, edessä on pieni pyörä myös. Sehän vasta tuskaa tuottikin! Harmittelin etten ostanut myös pienempää alumiinilankaa mutta näillä mentiin mitä on. On niin mahtavaa tehdä taas tälläisiä pikku juttuja -  vaikka hermot meinaa mennä, pakko puskea loppuun asti ja ennen kuin huomaakaan, on tullut tehtyä jotain suurenmoista. Ihanaa <3

Alla kuvassa ilman jalkatukea, lähes valmiina. Pieni hienosäätö pintojen maalauksesta puuttuu (ruoste) sekä jalkatuki täytyy kiinnittää.

Ja tässä valmis vehje, Karmen on näköjään hakemassa tohtoria päiväunilta, hmmmmm...?! ;)


Sanoisin, että karkeanlainen pyörätuoli tästä tuli, mutta sopii niin erityisen hyvin linnan teemaan!

Tilannepäivitys

On tovi ehtinyt jo vierähtää siitä kun viimeeksi katseltiin Châteaun rakennuspuuhia. Vielä hetken joudutaan odottelemaan, sillä henkilökohtaiset suunnitelmani vievät melkoisesti tilaa täältä rakentajan pääkopasta, heh. Enhän minä silti osaa elää ilman tekemistä "pään menoksi"! Siispä kotonani on jos jonkinlaista projektia käynnissä: antiikkinen 1:1 kokoinen sohva joka odottaa pian uusia päällysteitä ja onhan täällä muutama tuolikin jotka pitäisi uudistaa. Näiden lisäksi kotona on paljon sisustusmuutoksia huonekalujen osalta ja tulevaisuudellekin on varattu muutama muutoksen poikanen jotka sitten vievät koko elämää eri suuntaan.

Olen joulupyhien jälkeen jäämässä joululomalle jolloin aion ajan salliessa hyökätä jälleen linnan rakennuspuuhiin. En malta odottaa! Nyt se on siirtänyt paikkaa makuuhuoneessani ja toiminut lähinnä pölynkerääjänä kun olohuoneessa on sitten ompelupöytä ja uusi ompelukone. Sen kanssahan aika on mennyt melko rattoisasti ja sillä saankin huristella. Paljon on siis tekemistä :)

Kunhan vuosi 2015 koittaa, mennäänkin kotisuunnitelmien parista seinien ulkopuolelle ja lähdetään hakemaan opiskelupaikkaa! Kaikenlainen tekeminen on kieltämättä suuri intohimoni ja voiton tästä tekemisestä vie ehdottomasti kankaat ja vaatetus. Joten pidetään peukkuja sille, että pääsen ompelija-artesaanikoulutukseen ja siitä saisin itselleni haaveitteni ammatin.

Onneksi nukkekodit on sellaisia, että ne elää arjen mukana ja niiden pariin voi aina palata kun on aikaa ja innostaa. Siksi se onkin niin mukava - aina voi jatkaa siihen mihin jäi tai aloittaa uudesta kohdasta. Se ei todellakaan katoa minnekään. On hienoa nähdä projektillani näin paljon seuraajia :) Eiköhän tässä ala pian Adélella tulemaan talvinen vilu ja Karmenki tahtoisi päästä vällyjen väliin lepäilemään. Minäkin haluan nukkekodin valmiiksi koristamaan makuuhuonettani!

Projekti ei ole unohdettu vaikka hiljaista on ollutkin :) Rauhaisaa joulunodotusta kaikille teille tasapuolisesti. Ja ihanaa joulua 2014, syödään hyvin, nautitaan hyvästä seurasta sekä levätään arkihuolet pois. Palataan pyhien jälkeen astialle ;)

Sähkökaappien viimeistelyä ja seinien vesivalut

Kellarin viimeistely on sitten saatu päätökseen. Nyt ryhdytäänkin suunnittelemaan yläkertaa! Työpäivien aikana on aikaa suunnitella koska en ehdi isompaan projektiin ryhtyä muutenkaan.

Sähkökaapit saivat hieman duunausta osakseen ja olen ihan tyytyväinen lopputulokseen. Viritin kaapissani lojunneen tulostimen työpöydälle ja sain tulostettua hauskat kyltit sähkökaappien oviin. Lisäksi ne sai alleen sähkökaapeleita sisältävän "putken" sekä sivuun tuollaisen söötin jännitemittarin.

 Vähän ehkä harmittaa oven epätasaisuus. Se on lisäksi korkeakiiltoinen joten sen kuvaaminen on tosi hankalaa! Kuvan kiinnitin lakan avulla. Ehkä asiaan tulee muutos kun luonnonvaloa ei pääse sisälle kun yläkerran lattia on paikoillaan.

 Yllä olevat kuvat ovat siis kidutuskammiosta. Tässä näkee ne seinästä tulevat vesivalut mitkä loin miniatyyrivedellä. Laitoin vielä yhden kerroksen lisää sitä ja olen iloinen, että tein sen. Näyttää aika riskialttiilta paikalta pitää sähkökeskusta ;)

Huomasitteko muuten aikaisemmin porausyrityksistäni jääneen reiän seinän vasemmassa yläkulmassa? Luulin peittäneeni sen, mutta olen vissiin epäonnistunut. Enää ei harmita se reikä, sillä teen sinne lepakon pesän :P

Ja tämä kuva on laboratoriosta. Hitsit että tykkäänkin noista vesivaluista! Eipä olisi tullut mieleen tehdä sähkökaappeja tai vesivaluja ilman tulipaloa aikaisemmin. Kaikella on ilmeisesti tarkoituksensa :) Tekisi mieli aloitella jo huonekalujen tekemistä ja mikä minua oikeastaan estäisi? Karmenen huoneeseen vievä oviaukko oikealla tulee jäämään ilman ovea. Onni onnettomuudessa sinänsä, että Karmen ei ymmärrettävästä syystä pidä ovista, säästyn nyt oen väsäämiseltä kun aikaisempi versio meni aivan pipariksi. En muutenkaan ole mikään mestari ovien kanssa, heh. 

Karmenen makuuhuonetta varten minulla on erittäin hyvä ja selkeä visio olemassa. Voi olla, että siirryn sen pariin seuraavaksi. Onhan tässä jo puuhasteltu rakennushommissa pitkään ja ehkä pieni tauko sen suhteen voisi olla paikallaan.

 Vai mitä? :)