Kuka siellä? Osa II: Painajainen

Illan epäonnistunut spiritismi-istunto ei ilahduttanut Adèlea sitten ollenkaan. Miten hän saattoikin uskoa Tri. Augenin horinoita kummituksista? Vaikka Adèle onkin järkinaisia, istunnon jälkeen hänen sisimpään muutti outo levottomuus, joka ei jättänyt häntä rauhaan. Mitä jos tri. Augen olisi oikeassa? 

Adèle nukkui tilapäisesti takkahuoneessa, sillä hänen sviittinsä oli parhaillaan rakenteilla ja toihan takka lohduttavaa lämpöä vetoisaan ja kummalliseen linnaan. Pitkän yrittämisen jälkeen Adèle sai vihdoin unen päästä kiinni... Silti linnan hämärä levottomuus seurasi häntä...

"Krooooh.... Pyyyyyh.... "

Hienovarainen kuorsaus valtasi takkahuoneen.

Adèle oli jossain muualla kuin takkahuoneessa. Siellä oli kauhua... Kauhua... Kuin jokin yrittäisi puhua... Jokin olio.... Jokin seurasi Adèlea.

"Murhaaja..."

Adèle juoksi loputtoman pitkiä portaita pitkin jokin kintereillään.... Jokin varjo.... Ahdistavaa...

"Murhaaja..."

Ääni tuli lähempää ja lähempää. Varjo seurasi, piinaten. Adèle juoksi kellarin käytävillä jalat tuskin koskettaen maata... Paniikissa.

 "Murhaaja"

"Murhaaja.... Murhaaja...."

Ääniä tuli lisää... kuiskausten kuoro yltyi ja yltyi.

Adèle pysähtyi tyrmään ja näki mätänevän ruumiin....Se liikkui....!

"Murhaaja!"

Säikähtänyt Adèle kääntyi ja juoksi varjo sekä äänet kintereillään pitkin linnan käytäviä, kompastellen irtonaisiin ruumiinosiin.... Paniikki kintereillään... Hän päätyi keittiöön ja näki siellä irtileikatun pään tarjottimella.

 "Murhaaja!" pää sanoi ja raotti luomiaan luoden ilkeän vilkaisun Adèleen. Adèle jatkoi matkaansa hädissään, paniikissa... Hän juoksi ja juoksi, hengästyneenä... 

"En ole murhaaja, en ole murhaaja!" Adèle vastasi tukahtuneella äänellä. Hänen äänensä tuli kuin tynnyristä joka oli täynnä vettä... Verta...

Kesken juoksemisen Adèle astui tyhjään ja alkoi putoamaan pimään kuiluun joka oli syvä kuin avaruus... Pohjaton...

"Murhaaja!"

Pudotessaan Adèle näki äänen lähteen, häntä seuranneen varjon. Se ojensi kätensä pimeydestä ja varjo sai muotoja.... Se oli...

Adèle yritti huutaa.

 

" Murhaaja...."

Ääni tuli Adèlen takaa ja olio otti hänestä kiinni vetäen häntä syvemmälle pimeyteen, tukehduttaen.... 

 Adèle pyristeli vastaan ja taisteli henkensä edestä.

"En ole murhaaja, en ole murhaaja....! Ei....!"

Adèle havahtui painajaisestaan ja nousi istumaan haukkoen henkeä. Hän puristi peittoaan tiukasti ympärilleen ja etsi katsellaan oliota, joka yritti tukehduttaa hänet. Tuloksetta.

Adèle nousi peitto ympärilleen kietoutuneena suunnaten linnan käytävälle. Hän katseli ympärilleen ja aisti painostavan ilmapiirin... 

"Puistattavaa..."

Se oli unta, Adèle hoki mielessään ja pyyhkäisi hien kostuttamia kasvojaan.

Adèle meni pesemään kasvonsa vessaan. Miten ihanalta tuntuikaan viileän veden kosketus iholla, niin aitoa...

"Murhaaja...." Ääni kuului käytävältä vessan oven takaa. Adèle pudotti pyyhkeen lattialle ja pidätteli hengitystään.

"Ei, kuulin varmaan harhoja. Hirveä painajainen... Ehkä parempi mennä nukkumaan..." Adèle puhui itsekseen ja suuntasi hiipien käytävään.

Yht'äkkiä hänen eteensä ilmestyi jättiläiskärpäsiä. Siis oikein kunnon kokoisia! Adèle pysähtyi katselemaan niitä. Ne pyrkivät hänen hameen helmalle! Inho valtasi Adèlen ja hän otti askeleen taakse...


"MURHAAJA!"

Ääni kuului Adèlen yläpuolelta ja hän kohtasi mitä karmeimman näyn! Kummitus!!

Adèle säikähti niin, ettei saanut äänihuuliltaan tuotettua pihahdustakaan. Tuo kummitus laskeutui Adèleen niin nopeasti, niin nopeasti.....

"En saa henkeä, en saa...." Adèle yritti huutaa palvelijoitansa apuun, mutta ulos tuli pelkkää tyhjää ilmaa, sanoja joita ei kukaan kuulisi. Adéle yritti huutaa.... Hän ei voi kuolla näin...

Ja maailma pimeni.

Oli niin hiljaista.

Pian kuitenkin, ääniä kuului jostain kaukaa.

"Kello on jo 12, herätys Adèle!"

Erilaisia... tuttuja ääniä.

"Adèle, oletteko sairas?" 

Lähempää.

 

"Arvon kreivitär, illallisenne on katettu... Herätys...."

Illan sinisen hämärä valo oli vallannut huoneen, kun Adèle avasi silmät. Tri. Augen istui hänen sängyn vierellä ja piti kosteaa pyyhettä Adèlen otsalla. Adèle nuosi istumaan huitaisten pyyhkeen otsaltaan. Hän haisteli ilmaa ja aisti paistin tuoksua. Nälkäisenä Adèle asettui illallispöytään ja katseli paistiaan. Hän ei saanut unta pois mielestä... Se olio... Aave... Äänet...

Murhaaja... Adèle toisti mielessään kuulemiaan sanoja.

Adèle sorkki pitkään paistia ja mietti untaan.

 "Murhaaja...."  Adéle hätkähti. Aivan kuin paisti olisi sanonut sen?

Adèle tyrkkäisi lautastaan nopeasti loitommalle kauhistunut katse silmissään ja jäi tuijottamaan ruokaansa. Tri. Augen sattui näkemään Adèlen, eikä hän ole tottunut näkemään kreivitärtä sellaisessa mielentilassa. Seurasi pitkä keskustelu ja Adèle kertoi unestaan jonka epäili olevan sittenkin totta... Hän oli niin hämmentynyt ja peloissaan. Tri. Augen kuunteli erittäin tarkkaavaisena.

Kun Adèle oli saanut tarinansa päätökseen, tri Augen nyökytteli.

"Mielenkiintoischta...."

"Mikä niin, tohtori? Kerro heti!"

Tri Augen kertoi vastaavasti mitä hän oli löytänyt.

Aamuvarhain Tri. Augen oli ihmetellyt miksi keittiöstä ei ollut tullut leivän tuoksua. Hän meni ovesta sisälle ja näki keittopiian tajuttomana lattialla. Kun hän sai piian virkoamaan, piika kertoi nähneensä kummituksen joka oli viskellyt luita ympäriinsä. Sitten hän oli pyörtynyt.

"Kuuloschtaa siltä, että et ole schuinkaan ainoa, jota piinataan."

Tri. Augen otti esille pääkallon.

"Luullakscheni tämän kallon omischtaja aiheuttaa nämä ilmiöt täällä, Adèle."

Tri. Augen ojensi kallon Adélelle.

Adèle ryhtyi tutkiskelemaan kalloa, pyöritteli sitä käsissään pitkän tovin.

"Tunnistan tämän", hän sanoi.

Tri. Augen nyökkäsi.

"Tämä ei jää tähän, rouva Helden..." Adèle tiuskaisi hampaidensa välistä pääkallolle, joka vastasi Adèlen tuijotukseen ilmeettömänä kuin kuollut kivi.

Kuka siellä? Osa I: Poltergeistiä linnassa

Linnassa on ollut kovin kummallista viime viikkoina. Käytävät ovat oudon vetoisia ja tavarat katoavat ja ilmestyvät jälleen. Pisteenä i:n päälle sähköt eivät tunnu toimivan kuten pitäisi. Pimenevä syksy vaatisi moitteetonta valaisimien toimintaa jotta kreivitär Adèle voisi esteettömästi toimia kuten hän linnassa toimii. Viime aikoina hän on ollut huolestuttavan paljon unohduksissa peilin äärelle, kohottamassa sormillaan milloin kulmiaan, millon suunpieliään. Linnan väki on ollut hieman huolissaan Adèlesta.

Margareth Kaihuava, tuo rääväsuu keittiöpiika sen sijaan ei ole ollut huolissaan. Päin vastoin - hän toivoisi pääsevän eroon tuosta naisesta joka tuntui olevan jotain muuta kuin miltä hän näyttää. Nyt Margareth sai kasan tuoreita sydämiä perattavaksi ja hän pohtii niiden mureuttamista paistinpannun avulla purkaakseen turhautumistaan. 

Hän ei halua edes ajatella minkä tai kenen sydämiä hänen edessään on, taas. Kun vain saisi jollekin viestin kylälle, mitä hän joutuu kokemaan... Pakotettuna tekemään ruokaa tuolle paholais-kreivittärelle hänellä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ryhtyä tuumasta toimeen, jos nyt ilman paistinpannua kuitenkin...

Hän ryhtyi tutkailemaan anatomiakarttoja sisäelimistä toivoen, että löytäisi sydämistä jotain tietoa. Onko nämä ihmisen sydämiä? Hän tavallaan jo tiesi sen, mutta peloissaan etsi tietoa todistaakseen arveluksensa vääriksi. Tuosta tomerasta naisesta on enää vain varjo jäljellä. Vaikka raaka-aineet ovat olleet hirvittäviä, ei se häntä niin ole hetkauttanut. Mutta linnassa on selvästi alkanut kummittelemaan! Hurskas Margareth pelkää ruhojen omistajien tulevan etsimään omiaan jolloin Margareth olisi etulinjalla menossa Helvettiin, kuinkas muutenkaan!

Yht'äkkiä Margarethin takaa kuului kolinaa joka katkaisi hänen syvät aatoksensa.

"Iiiiks, apua!"

Kahleet kolisten Margareth suorastaan ponnahti suoraksi ja ei ollut uskaltaa katsoa taakseen.

Hän huomasi purkin kaatuneen kylmän lieden päällä. Voi helvata, joko se tapahtuu? Nytko hän lähtee sinne Helvettiin vieden tämän linnan synkän salaisuuden mukanaan? Margareth puuskutti ja yritti rauhoittua nostaessaan purkkia pystyyn muutaman voimasanan saattelemana.

Eikä aikaakaan kun keittiön oven takaa kuului hurjaa meteliä ja Adèlen raivoisaa huutoa.

Margareth yritti mennä salakuuntelemaan paksun oven taakse ja hiljentyi.

Aulassa toden totta rytisi ja kovaa! Adèle ja Tri. Augen tulivat juuri hissistä aulaan kun hissin oven sarana petti.

"Bruno! Miten tämä on mahdollista?! Nyt en pääse takkahuoneeseen lämmittelemään kahdeksaa jalkaani!"

Adèle suorastaan kiljui kiukkuisena. Taisi kamelin selkä katketa nyt arvon neidillä...

"Rrrauhoitu Adèle. Hisschi toimii kyllä ilman oveakin, vaikka sche ei ole kovinkaan eschteettinen nyt. Kolea koschteus ja viima linnassa on varrrmaan heikentänyt scharanoita. Korrrjaan sen tuota pikaa." Tri. Augen lohdutteli.

"En kestä tätä enää! Peilinikin ovat rikkoontuneet kun näen sieltä enää kummajaisen tuijottavan takaisin!" Adèle ryhtyi tilittämään oudon kylmistä tuulenpuuskista linnassa jotka vaikuttavat hänen ulkonäköönsä vähemmän suotuisasti. Ja kaikesta muusta, mitä hänelle tapahtuu, kuten kammat ja puuteriharjat katoavat.

"On totta, että linnasscha tapahtuu kummia. Melkein ehdottaischin vähemmän tieteellischtä läheschtymistä asiaan." Tri. Augen hieroskeli leukaansa vakavana.

"Mitä tarkoitat? Et kai tarkoita, että täällä kummittelee? Hourulan puheita, sanon minä!" Adèle torjui Tri. Augenin ehdotuksen ennen kuin ehti sitä ehdottaakaan. "Kuka täällä muka kummittelisi?" Adèle jatkoi. Tri. Augen tuumasi itsekseen, että "kukakohan", mutta jätti pikkuivailut mahaansa, sillä Adèle ei selvästikään ollut vitsikkäällä tuulella. Tri. Augen sai siitä huolimatta taivutettua Adèlen kokeilemaan spiritismiä Ouija-laudalla, sillä sen avulla ainakin saisi varmuuden asiaan. Eikä Adèlen kannattaisi harkita uusia kauneusleikkauksia ennen kuin saadaan stressitekijät minimoitua!

Adèle määräsi talon palvelusväkeä hakemaan pöydän johon he rakensivat Ouija-alttarin: Musta kynttilä sekä sata vuotta vanha tuhkauurna sisältöineen.

"Tarrrvitaan jotain elämää eduschtavaa myös." Tri. Augen totesi katsellessaan heidän kyyhäämäänsä alttaria.


Adèle käskytti palvelijaa hakemaan kasvin ja asetteli sitä alttarille haluamalleen paikalle. Vaikka Adèle ei oikein uskonut toispuoleiseen, häntä houkutti saada kauneutensa takaisin joten hän oli valmis antamaan kaikkensa sen toteuttamiseksi.

"Valmis?" Adéle kysyi malttamattomana pöydän takana.

"Valmisch."

Adèle alkoi esittämään messuavansa ja ryhtyi kutsumaan linnan mahdollisia henkiä esittäytymään ja ottamaan heihin yhteyttä Ouija-laudan avulla. Hän julisti istunnon alkaneeksi!

Pitkän tovin Adèle ja Tri. Augen yrittivät ottaa yhteyttä Adèlen sanoin "mahdollisiin henkiin". Osoitin ei hievahtanut senttiäkään.

Adèlelta meni hermot.

"Mitä ROSKAA!" Hän huitaisi alttarin kumoon ja meinasi tarttua suutuspäissään kukkaankin, mutta Tri. Augen nappasi sen syliinsä.

"Ei kukkaa." Hän puristi luomustaan tiukasti ja kukka räpsytteli silmäänsä iloisena päästessään Tri. Augenin syliin.

"Meidän pitäischi lopettaa istunto virallisella tavalla tai tulee ongelmia." Tri. Augen sanoi Adèlelle. Adèle ei jäänyt kuuntelemaan tri. Augenin varoituksia pahenevista ongelmista istunnon jäätyä kesken, vaan poistui hissiin tuohtuneena ja mutisi mennessään. 

Keittiössä Margareth oli kauhuissaan siitä vähästä, mitä hän oven lävitse kuuli. Spiritismiä? Okkultismia, täällä? Hän oli varsin peloissaan oman henkensä puolesta ja havahtui melskaukseen ruokavaraston suunnalta. Kuisketta, tuulen virettä... 

"Oooooo... oooOOOOOOoooo..." Valitus kuului ovelta!

Hän kääntyi, näki lattialla tutut luut... Sikin sokin! Ja putosi takamukselleen niiltä sijoiltaan, sillä hän näki! Ja huudahti tukahtuneella äänellä... 

"KUMMITUS!!"

 

Uusi huone valmistui linnaan - Punainen huone

Jo vuosi sitten aloitettu huoneprojekti sai vihdoinkin päätöksen kun sain sisareltani ämpärillisen vanhaa tuttua saumauslaastia! Mitä tekisinkään ilman sitä!

Minulla on mielikuva, että joskus vannoin etten koskaan enää käytä saumauslaastia seiniin. Hyvin aikaisempi laastituskani oli päässyt unohtumaan sillä sen levittäminen oli tuttuun tapaan sotkuista puuhaa. Aiemmin olin käyttänyt mustaa saumauslaastia ja tämänkertainen olikin valkoista. Ajattelin, että eihän sillä ole merkitystä minkä väristä se on jos sen maalaa kuitenkin. Itseasiassa sillä on tavallaan merkitystä, koska valkoisen maalaaminen mustaksi oli tällä kertaa 8 tuntia vienyt sessio. Mutta siinä se nyt seisoo, uusi ylväs punainen huone!
 

Nuo ihanat punaiset ikkunat on kynttilälyhdystä irroitetut lasit. Eli nyt kun joulu tulee, niin kaikki tarkkana joulun jälkeen kun lyhdyt tulevat aleen. Niissä on tosi käteviä ikkunoita nukketaloihin, monessa eri koossa ja värissä!

Koko huone on siis päällystetty saumauslaastilla, lattiasta lähtien. Tästä huoneesta tulee jännä huone, jotain terassin ja parvekkeen väliltä mutta se on lämmin ja ulkopuoliset eivät näe tänne. Lisäksi verenpunainen valo on tärkeää täällä... Se jää tuonnemmaksi, mitä tänne tulee ;)

Yllä kuvassa on kynnysporras ruokailutilaan, joka oli viimoisin valmiiksi saatu huone ennen tätä huonetta. Portaan tein bilteman tikuista ja ne oli helppo päällystää laastilla. Lattian saaminen tasaiseksi oli kyllä oma haasteensa, mutta eihän se ole niin justiinsa tälläisessä linnassa! Kuvassa maali on vielä hieman kosteaa ja se keräsi valkoista laastimurua kun minä malttamattomana halusin asentaa ikkunalasit HETI, enkä vasta parin tunnin päästä :D

Tässä puolestaan näkyy kuinka ruokailutila vaihtuu punaiseen huoneeseen. Oviaukko on rakennettu niin, että siihen ei tule ovea ja itse olen tyytyväinen siihen, kuinka sulautin kaksi eri huonetta yhteen.

Nyt katsellaan hieman kuvia kuinka tämä projekti eteni

 

Jaa, ihanaa kännykkälaatua joka on joskus parempaa kuin minä järkkärin kanssa :D Ihan parasta on ainakin rakentajan näkökulmasta tottua lopputulokseen ja sen jälkeen palata lähtökohtaan valokuvien avulla.

Lähtötilanne oli tämä. Keskellä huoneen lattiaa, eli ruokavaraston/Margarethin nukkumatilan huoneen kattoa, on aukko kattolampulle. Nyt minun pitää keksiä toinen reitti valaisimen johdolle.

Valaistuksen käännyttyä jo alkuiltaan olin saanut aikaiseksi tehdä seinän bilteman tikuista. Ne on niin parhaat! Styroksi sai toimittaa ikkunalaudan virkaa tuoden paksun seinän efektiä. Takaseinällä ikkunat on laitettu mallintamaan kuinka ne asennettaisiin, kun seinät on muutoin valmiita. Olin tehnyt niille valmiit syvennykset/kolot ja lopuksi vain ujuttaisin ne paikoilleen.

Tässä kuvassa näkyy paremmin ikkunalaseille tehdyt syvennyskolot. Vielä riitti energiaa levittää laastia koko huoneeseen. Piti olla tarkkana ikkuna-aukkojen kanssa, jotta ne ei kaventuisi paljoa.
 

Aamun valjetessa piti heti katsoa miltä lattia näyttäisi ja sehän näytti ihan hyvältä! Hioin sitä hieman hiekkapaperilla saadakseni suurimmat epätasaisuudet pois.

Ensimmäinen kerros maalia. Tässä oli se syy, miksi valkoisen laastin maalaaminen mustaksi oli tuskallista... Tämä akryyliväri kuivui todella hitaasti. Mutta valmiiksi se sitten tuli!

WC:n pesuallas ja pytty - 90% valmiin vessan fiilistelyä

Kylläpäs sitä tulikin tehtyä taas kaikennäköistä! Ihan vahingossa tein hienon wc:n kun alunperin sen ei pitänyt ihan näin likainen olla, hih.

Olen niin supertyytyväinen näihin mitä olen tehnyt! Jotenkin tuntuu tuo steampunk-henkinen putkien ja muiden metalliosien rakentelu olevan se tämänhetkinen juttuni. Vesikalusteet ovat tosin tältä erää tässä, kun pitäisi alkaa siirtyä muihin huoneisiin. Ennen sitä teen tähän ihanaan vessaan valaisimen ja ikkunan ja päästetään ehkä joku asukas katselemaan mahtavaa vessaa.

Otin muutamia kuvia pesualtaasta ja pytystä. Kuten arvata voi, pytystä tuli jälleen varsin utopistinen steampunk-viritelmä, hah.

Pesuallas vastasi muodoltaan juuri sitä, mitä olin ajatellut tänne laittaa, mutta väri... Altaan "pidike" oli ensin tummaa puuta ja ah, kuinka sitä tummaa puuta on niin joka paikassa täällä linnassa. Ajattelin sitten, että saan siitä vähän romuromanttisemman kun pistän puuosiin hilseilevää maalia. Kivasti toimii! Allas on tehty korurasian kirkkaasta kannesta jota trimmasin matalemmaksi. Sen kaveriksi liimasin balsatikkuja ja muuta roinaa mitä sattui olemaan kaapissa :)

Olin kuvannut menoveden putken ja lattian yhtymiskohtaa ja siitä tuli ihan OK. Jälleen kalkkitahroja... Tulikohan liikaa? Ja tuo lattia! Hyi, eikö kukaan siivoa täällä? Kyllä minä vähäsen mietin kun pistelin väriä pintoihin, että tulikohan sitä vähän liikaa mutta toisaalta, tykkään siitä mielikuvasta että lian voisi melkein kuoria lattialta. Ja tuo suloinen hana on vaan niin... suloinen!

Jälleen kerran, olisi pitänyt kuvata se wc-pytty ennen kuin asennan sen linnaan! Nyt kävi kuten suihkullekin oli käynyt, eli en saanut hyviä kuvia koska kamera ei mahdu ahtaaseen huoneeseen. No, ainakin jotain kuvakulmaa sain vangittua linnan vieraille tarkoitetusta pytystä joka saisi ainakin minut kananlihalle inhosta. Eihän linnasta enää ulos pääse kun kerran sisään on mennyt, joten miksi suotta pitää edustuskulisseja yllä ;)

Olen huikean tyytyväinen onnistuttuani tekemään tuolle pytylle söpön vetovivun joka on tuollain kivasti vinossa. Vesisäiliö on tehty mistä-lie-purkuelektroniikasta ja pytty on hajuvesipullon korkki, joka on vuorattu maalilla ja istuinrenkaalla.

Alla kuvassa jälleen kalkkijäämiä vesivaluista. Tämä on pytyn takana oleva vesisäiliö ja siihen on saatu kulumaan tyhjä lääkeampulli ja tietokoneesta saatava "maitotonkka". Tietokoneita purkaneet ministelijät tietävät, mitä tarkoitan ;)

Ja loppuun ajattelin muutaman fiilistelykyvan lisätä. Ainakin tuo lattia oli niin ylläri-hauska juttu kun se synty ammeen myötä ihan vahingossa, että pitihän sitä leikkiä kameran kanssa :P